Kerjäläiset

Viime viikolla mediassa paljon keskustelua herättäneet romanialaisten kotiinlähetykset. Helsingin sosiialivirasto lähetti noin 40 romanikerjäläistä kotimaahansa. Päätös kerjäläisten lähettämisesta syntyi pakkasen ja Kalasatamassa, jossa kerjäläiset majailivat, sattuneen tulipalon takia.

Helsingin kaupunki maksaa kerjäläisille lauttaliput Tallinnaan ja bensarahat loppumatkaan. Lauttalipun arvo on 25€ ja jokaiselle autokunnalle maksetaan 300€ bensarahaa. Sosiaaliviranomaiset eivät valvo lähtevätkö kerjäläiset todella maasta ja menevätkö he Romaniaan asti.

Eräässä kerjäläisten haastattelussa yksi heistä totesi, että on mukava päästä jouluksi kotiin käymään. Tulevatko he siis ensivuoden puolella taas takaisin vai lähtevätkö he ollenkaan. Matkan maksaessaan Helsingin kaupunki antaa siis kerjäläisille vain ilmaisen lomamatkan. Nyt kun osa romaneista käy kotonaan ja kertovat siellä kuinka avokätisiä Suomessa ollaan, tulee tänne vain lisää kerjäläisiä ilmaisen rahan perässä. Joten tälläinen toiminta ei poista ongelmaa.

Jurho

Kansanedustajille arvostusta

Eduskunta tekee aina vain ”hyviä” päätöksiä. Muutama viikko sitten eduskunta sääti makeisveron, joka nostaa 200 gramman karkkipussin hintaa keskimäärin 15 senttiä ja litran jäätelöpaketin hintaa 40 senttiä. Se kasvattaa valtion verotuloja 100 miljoonalla eurolla. Näillä verotuloilla kansanedustajat saavat kustannettua uudet torkkupeittonsa, ja mahdollisesti ostettua myös uudet tyynyt, kunhan vain valitsevat riittävän halvan suunnittelijan.

Useat Suomen kansalaiset saattavat ajatella juuri näin. Mielestäni kansanedustajat ovat kuitenkin peittonsa ansainneet ja vaikka myös ne uudet tyynyt, jos vain sellaiset haluavat. Esimerkiksi edellä mainittua makeisveroa ei tehty vain ihmisten kiusaksi. Siitä on todella hyötyä; 100 miljoonan lisäverotuloilla saa aikaiseksi paljon hyviä asioita. Eduskunta voi laittaa sen vaikka vanhustenhoitoon, jos näkee sen tarpeelliseksi. Lisäksi karkkien hinnannousu saattaa vähentää ihmisten karkkien syöntiä ja edistää näin terveyttä.

Kuitenkin ihmiset jaksavat aina vain valittaa kansanedustajien tekemistä päätöksistä. Facebookissa saa lukea jatkuvasti, kuinka ihmiset valittavat kansanedustajien olevan tyhjänpantteja ja tavoittelevan vain omaa etuaan. Ihmisten pitäisi ajatella asioita hieman laajemmasta näkökulmasta. Kaikki päätökset eivät voi tietenkään miellyttää kaikkia kansalaisia, mutta varmasti ne ovat koko yhteiskuntaa ajatellen varsin hyviä.

-vsmj

EU-maiden talousongelmat ovat taas heijastuneet euron kurssiin. Euron dollarikurssi laski edelleen, kun markkinat ovat epävarmoja Irlannin suhteen. Myös Espanjan ja Portugalin orastavat talousongelmat ovat saaneet sijoittajat huolestumaan euron vahvuudesta tulevaisuudessa. Lisäksi on velloo pelko Kreikan aiemman talouskriisin uusiutumisesta muiden EU-maiden talousongelmien myötä.

Tämän kaiken myötä euron dollarikurssi on ollut laskussa marraskuun alusta saakka. Kauppalehden mukaan tiistaina 16. marraskuuta euron dollarikurssi oli 1,3626 kun taas tänään 24. marraskuuta kurssi on 1,3318. Nyt pitäisi auttaa talouskriisin kanssa painivia euromaita, jotta EU:n talous ja luotto euroon saadaan taas kohdilleen. Pelastuspaketit vievät suuren määrän rahaa muilta EU-mailta, mutta kohentavat taloutta ja kiihdyttävät euron vahvistumista pitkällä tähtäimellä. Yhteisvaluutan vahvuutena on juuri se, että se pakottaa muut yhteisvaluuttaa käyttävät, taloudellisesti vakaammat maat auttamaan talousvaikeuksista kärsiviä maita tai muuten myös nämä taloudellisesti vakaammat maat kärsivät.

Myös Iso-Britannia ja Ruotsi avustivat Irlantia, vaikka eivät euroalueeseen kuulukkaan. Myös Ruotsin kruunu on viime aikoina heikentynyt sekä euroa että dollaria vastaan, mikä osoittaa että yhteisvaluutan käyttö kannattaa ainakin tässä tilanteessa. Uskonkin, että paineet yhteisvaluuttaan siirtymisestä kasvavat niin Ruotsissa kuin muissakin EU-maissa, jotka eivät kuulu euroalueeseen.

Nevada

Valtion talous

Viimeisen vuoden aikana on saanut jatkuvasti lukea eri valtioiden taloudellisista vaikeuksista. Suomen valtion taloudellinen tilanne on kuitenkin varsin hyvä, vaikka valtionvelka kasvaakin joka hetki. Teollisuusmaiden talousjärjestö OECD arvio Suomen bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna 2,7 prosenttia. Seuraavina vuosina kasvun odotetaan kiihtyvän kolmeen prosenttiin.

Suomen talouden vakaasta tilanteesta kertovat kohoava bruttokansantuote, vähenevä työttömyys, kokonaistuotannon kasvu sekä Suomen valtiolle myönnettävän lainan korko. Suomen työttömyysasteen odotetaan laskevan 7,7 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä, ja Sampo Pankki arvio Suomen kokonaistuotannon kasvavan tänä vuonna 3,1 prosenttia. Suomen valtio voi lainata markkinoilta rahaa noin 3 prosentin korolla, joka kertoo luottamuksesta Suomen talouteen. Esimerkiksi Kreikka joutuu maksamaan lainastaan yli 6 prosentin korkoa.

Huolestuttava asia Suomen taloudessa on 75 miljardin euron valtion velka. Velkaa on noin 14 000 euroa jokaista asukasta kohti. Suomen velka on kuitenkin yksi euromaiden pienimmistä, sillä se on noin 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomi on yksi harvoista maista, jonka velka ei vielä ylitä EU:n asettamaa ylivelkaisuuden rajaa. Useilla mailla prosentti kohoaa selvästi yli sadan.

AnssiL

Mari Kiviniemi

Mari Kiviniemi on nyt ollut melkein puoli vuotta Suomen pääministerinä, toisena naispääministerinä. Anneli Jäätteenmäkeä enemmän työpäiviä on siis kertynyt, mutta muuten tuntuu, että Kiviniemi on silti varsin tuore ilmestys yhtenä Suomen tärkeimmistä poliitikoista.

Matti Vanhasen jälkeen Kiviniemi on ollut neutraalimpi pääministeri, tosin Vanhasen aiheuttaman metelin jälkeen ei se ole ihmekkään. Samanlaista kohua ei ole Kiviniemi aiheuttanut, ei poliittisten mielipiteitten tai muittenkaan asioitten saralla.

Mari Kiviniemen suosio noudattelee Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtajan Ville Pernaan mukaan "tyypillistä pääministeritasoa". Käytännössä tämä tarkoittaa, että noin yksi kolmasosa suomalaisista oli tyytyväisiä Kiviniemeen pääministerinä ja alle viidesosa tyytymättömiä.

Eniten kertovat kuitenkin neljännes suomalaisia, jotka suhtautuvat Kiviniemeen neutraalisti ja viidennes, joka ei osaa sanoa mitä mieltä olisi. Kiviniemi on suhteellisen kauan ollut tuntematon ns. suurelle yleisölle, eikä pääministerikautensa aikana ole juuri ehtinyt vaikuttamaan radikaalisti. Suomen kansa näyttääkin odottavan milloin Kiviniemi tekee kunnon päätöksiä ja tulee ikäänkuin täysivaltaiseksi osaksi Suomen näkyviä poliitikkoja, eikä ole vain joku, joka satuttiin valitsemaan Vanhasen jälkeen pääministeriksi.

bonaqua

Työelämän laadusta

Suomalaisten mielikuva työelämästä on muuttunut yhä synkemmäksi. Tulos käy ilmi tuoreesta Elinkeinoelämän valtuuskunnan julkaisemasta raportista, jonka mukaan suomalaiset suhtautuvat aiempaa negatiivisemmin työelämään. Useat suomalaiset pelkäävät työpaikoilla työskenneltävän niin kovaa, että monet palavat ennenaikaisesti loppuun. Raportissa kuitenkin tyrmätään väite, että työelämän nopeat muutokset olisivat huonontaneet työssä jaksamista ja viihtymistä.

Meidän suomalaisten suhtautuminen työelämään vaikuttaa siis olevan menossa koko ajan huonompaan suuntaan. Suunniteltu eläkeiän nosto kuulostaa mielestäni mahdottomalta, jos loppuun palaminen on jo nykyisillä työmäärillä ongelma. Toisaalta loppuun palamisesta ei voi mielestäni syyttää pelkästään työelämää, sillä ihmisten arjesta on ylipäätään tullut jatkuvaa suorittamista.

Ranskassa eläkeiän nosto 60 vuodesta 62:een meni läpi huolimatta kansalaisten aktiivisesta protestoinnista. Suomessa eläkeikä on nyt 63 vuotta, mutta monet jäävät varhaiseläkkeelle. Ranskalaiset ovat huomanneet eläkeiän hilaamisen ylöspäin vaikuttavan negatiivisesti heidän omaan hyvinvointiinsa. Kenties maahanmuutto ei olekaan tulevaisuudessa niin suuri ongelma siitä saatavan työvoiman ansiosta?

Tumppi

Verot iän mukaan?

Ihmisten veronmaksukyky vaihtelee ja se tulisi ottaa paremmin huomioon esimerkiksi tuloveroja mietittäessä. Nuorten ja vanhusten palkat ovat yleensä huomattavasti pienemmät kuin keski-ikäisillä. Valtio voisi alkaa periä veroja iän mukaan. Ensi vuonna tuloveroaste pysyy kuitenkin ennallaan tähän vuoteen verrattuna. Korkeasti koulutettujen verotus on sen verran korkealla ettei kouluttautuminen enää houkuttele monia. Tätä veroa olisi myös viisas laskea, koska korkean koulutuksen omaavat lähtevät muuten maihin missä verotus ei ole yhtä korkeaa. Se voisi vaikuttaa Suomen talouteen huonolla tavalla.
Turhia ilmaisia ja lähes ilmaisia veroilla kustannettavia julkisia palveluja voitaisiin karsia, eikä ottaa makeisistakin vielä enemmän veroja. Syömme Suomessa jo tarpeeksi kallista ruokaa.

jennaV

Hirviöitä ja mörköjä

Suhdanteet - voi kuinka ympäripyöreä, hajuton ja mauton sana, joka ei nimellään välitä minkäänlaista tietoa itse käsitteestä.

Nyt olen kuitenkin työllä ja tuskalla, verta ja kyyneleitä vuodattamalla oppinut, mitä suhdanteet tarkoittavat. Suhdanteisiin kuuluu inflaatiohirviö ja lamamörkö ja kaikki niiden väliltä. Ja loppujen lopuksi nämä kaksi otusta vaikuttavat jopa minun elämääni suhteellisen paljon. Suhteellisenpa hyvinkin.

Tällä hetkellä vallitsee se aika, jolloin olemme jälleen hetken turvassa kaiken maailman kummitusten hyökkäyksiltä. Olemme juuri selvinneet lamamörön ympärilleen luomasta hyytävästä ilmapiiristä, jolloin sisällä kalvoi pelko: viekö mörkö tänään YT-neuvotteluissa minun isäni vai jonkun muun? Valitettavasti mörkö on ovelampi kuin yksikään talouden päättäjä: se pääsee joka kerta karkuun niin EKP:n kuin Suomen valtionkin rakentamista ansoista ja vankiloista. Saman tekee inflaatiohirviö, joka täällä seuraavana luultavasti riehuu. Olivat aseet sitten kuinka rajuja tahansa - korkojen tai verojen nostoa - aina se pääsee karkuun.

Nousu on siis havaittavissa, hitaana, mutta on kuitenkin. Tämän abstraktin taistelun tuoksinnassa meihin, Suomeen, luotetaan, ja se tuntuu hyvältä. Meille annetaan luottoa, vaikka joillekin toisille maille ei. Emme ehkä olekaan maailmalta katsottuna täysin surkea maa! Vau. Olemme rehti, luotettava ja selviämme sisukkaasti vaikka mistä hirviöistä - aivan kuten suomalaiset sotilaatkin aikanaan. Niinpä me nyt puurramme ja painamme selvitäksemme.

Miten siis tavallinen suomalainen, joka ei oikeastaan ymmärrä suhdannevaihteluista enempää, kuin että ne ovat olemassa, voi elvyttää Suomen taloutta nyt? Eikös se tapahdu kuluttamisen kautta? En todellakaan myönnä kokevani lapsekasta intoa ajatellessani, että talouden voi pelastaa shoppailemalla, mutta tuleehan jokaisen kantaa kortensa kekoon ja yrittää nitistää, litistää ja pienentää suhdannevaihteluiden äärimonstereita.

Elina

Tarvitsemme maahanmuuttajia

Monet suhtautuvat kielteisesti maahan muuttoon, minkä seurauksena maahanmuuttajiin usein kohdistuu syrjintää, muukalaisvihaa ja rasismia. Mielestäni tämä ei ole oikein, koska tarvitsemme lisää maahanmuuttajia vanhenevan väestömme takia. Maahanmuuttajista saadaan lisää työvoimaa, jota tarvitaan huomattavasti lisää jos työ ikäisten määrä lähtee laskuun kuten on ennustettu tapahtuvan.

-Kasku

Valuutoista

Valuutat vaikuttavat merkittävästi meidän elämäämme. Ostelemme tavaroita kaupasta rahalla, jonka arvo riippuu valuuttakursseita. Euro on meille tärkein valuutta, se vaikuttaa myös muualla euroopassa valtioissa, jotka kuuluvat euroopan unioniin.

Maailmassa on monia eri valuuttoja, mutta tärkeimpänä pidetään Yhdysvaltain dollaria, joka on ollut maailman merkittävin valuutta jo toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta lähtien. Euro ja Yhdysvaltain dollari kilpailevatkin koko ajan suosiosta, vaikka dollaria kuitenkin pidetään maailmantalouden johtavana valuuttana. Dollarin asema on hyvä sillä, kun Yhdysvallat ottavat lainaa ulkomailta, devalvaation riskiä ei esiinny.

Euro otettiin käyttöön vuonna 1999. Siitä lähtien sen suosio on kasvanut hiljalleen, kunnes 2001-2002 tapahtui suuri muutos. Euron arvo valuuttavarannoissa nousi liki 4,5 prosenttia. Syy tähän lienee euron käteisrahan käyttöön tulo EU-maissa. Euroopan keskuspankin tehtävä on pitää euron vakaus rahaliitossa. Euroopan keskuspankilla on myös paljon valtuuksia ja se voi valvoa esimerkiksi pankkien toimintaa.
Euron tulo valuutaksi EU-maihin on helpottanut matkailua huomattavasti, koska valuuttaa ei tarvitse enää vaihtaa. Kaupankäynti on maiden välillä on helpottunut ja inflaatioprosentti on hyvin pieni. Tulevaisuudessa tulemme luultavasti näkemään lisää valtioita jotka ottavat euron käyttöön valuuttana.

Miksu

Euron kurssi - mitä väliä?

Yhteisvaluutta euron arvo on lähiaikoina ollut rajun höykytyksen kohteena. Euroalueen maiden velkakriisit ovat tällä hetkellä pääasiallinen syy euron arvon hyppimiselle, ja euron kurssi on käynyt lähipäivinä jopa alle 1,35 USD, ja korkeimmillaan lähes 1,38 USD:n lukemissa. Arvon laskusta kirjoitetaan hampaita kiristellen ja kurssin noususta hymyssä suin. Mitä väliä valuutan kurssilla on?

Euron arvon laskiessa Amerikasta tilaamani kirja kallistuu. Tarpeeksi suuren kurssin laskun myötä minun kannattaa ostaa kirja Suomesta, ja samalla tukea suomalaista kirjakauppaa ja taloutta. Suuremmassa mittakaavassa on kuitenkin mahdotonta tehdä vastaavia ratkaisuja - Suomi on monen muun valtion tapaan riippuvainen ulkomaankaupasta, ja emme voi tuottaa läheskään kaikkea tarvittavaa itse. Euron arvo vaikuttaa hintaan, jolla voimme ostaa tuotteita ei-euroalueen mailta, kuten Yhdysvalloilta, Kiinalta ja Venäjältä. Tuontihinta vaikuttaa myös rahamäärään, jonka joudumme kaupan kassalla pulittamaan kyseisistä tuotteista. Yhteisvaluuttamme kurssilla on siis vaikutusta huomattavan suureen osaan tuotteista, joita kaupasta kotiin kannamme.

Toisaalta euron arvon laskussa on hyvätkin puolensa - ei-euroalueen maat näkevät tuotteemme edullisina ja ulkomaiden kysyntä kasvaa. Tämä saattaa erityisesti auttaa työttömyysongelmaan, koska ulkomailta tehdään enemmän tilauksia suomalaisille yhtiöille, ja yhtiöillä puolestaan on paremmin varaa investointeihin. Hyviä esimerkkejä hyötyjistä ovat monet metallialan firmat, joista väkeä on vähennetty ja joitakin tehtaita myös suljettu viime vuosina, koska tilauksia ei ole yksinkertaisesti tullut tarpeeksi.

Euron arvon noustessa puolestaan myös ulkomailta verkkokaupan kautta tilaamamme tuotteet että tuontihyödykkeet halpenevat. Uudet Xbox 360-pelit maksavat Iso-Britanniassa keskimäärin 29 puntaa, kun samat pelit maksavat Suomessa noin 59 euroa. Euron kurssin ollessa 0.85 puntaan nähden, peli maksaisi Briteistä tilattuna noin 34,1 euroa. Joulukuussa 2008 euron arvo oli noin 0,98 puntaa, jolloin vastaava peli olisi maksanut noin 29,6 euroa. Yksittäisen ihmisen (lukiolaisen) näkökulmasta euron arvon vaihtelu näkyykin ehkä parhaiten vastaavissa tilanteissa.

Suomella on kuitenkin joitakin tuotteita, kuten matkapuhelimia ja paperikoneita, joita kysytään ulkomailla laadun vuoksi ennemmin kuin halvimman hinnan. Tällöin tuotteiden vienti vetää ja niistä saadaan korkeampi hinta, jos euro on vahvempi.

Kurssivaihtelulla on vaikutusta julkiseen talouteen ja yrityksiin, mutta myös yksittäiseen kansalaiseen niin elintarvikeostosten kuin viihdehyödykkeiden verkkotilausten yhteydessä. Kannattaa siis tarkkailla euron kurssia - huomenna kahvi saattaa olla halvempaa.

patez

Valoa taivaanrannassa Nokialle?

Nokialla ei ole mennyt viime aikoina hyvin. Yhtiön tulokset ovat olleet viime aikoina surkeat ja markkinatutkimusyhtiö Gartnerin mukaan Nokian markkinaosuus oli syksyllä pienimmillään sitten vuoden 1999. Yhtiön kolmannen vuosineljänneksen tulos oli kuitenkin odotettua parempi, vaikkei varsin hyvä sekään, ja uusien älypuhelinten odotetaan nosatavan Nokian tulosta loppuvuodesta.

Syyskuussa Nokian toimitusjohtaja vaihtui ja Olli-Pekka Kallasvuon tilalle palkattiin kanadalainen Stephen Elop, joka oli aiemmin työskennellyt Microsoftilla. Elopilla onkin kovat paineet saadad Nokia takaisin entiseen loistoonsa, tai ainakin lähelle sitä, jotta yhtiöllä olisi edes jonkinlainen mahdollisuus yhä kovenevassa kilpailussa alan johtopaikasta.

Se, että toimitusjohtajaksi palkattiin ulkomaalainen, on herättänyt keskustelua. Nokian pelätään kohta siirtävänsä pääkonttorinsakin pois Suomesta. Kun yhtiön hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila lopettaa vuonna 2012, halutaan hänen tilalleen suomalainen, jotta Nokian siteet Suomen pysyisivät vahvempana. Hyviä ehdokkaita vain on vähän.

Nokian tuloksen paraneminen on hyvä uutinen koko Suomen talousnäkymien kannalta. Nokia on ollut ja on edelleen tärkeä Suomelle, niin verotulojen kannalta kuin työllistäjänäkin. Nokia työllistää Suomessa yli kymmenen tuhatta työntekijää. Menetys olisi siis maallemme kova, jos Nokia siirtyisi pois Suomesta.

tKallio

Suuret työllisyysluokat katoavat.

Nykyajan ihmiset elävät aina vain pidempään. Hyväkuntoiset eläkeläiset ovat vielä käypää työvoimaa. Suomen työllisyyden rakenne on menossa huonoon suuntaan. Suuret työllisyysluokat ovat eläköitymässä, eikä tilalle ole tulossa korvaavia määriä työvoimaa. Ratkaisuna olisi aina vain korottaa eläkkeelle siirtymisen ikää.

Kauppalehdessä pohditaan työuran pidentämistä.
"Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) varoitti tällä viikolla STTK:n seminaarissa lukitsemasta kiinni mitään keinoja, joilla työuria voitaisiin pidentää. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) säikytteli elinaikakertoimen leikkaavan tämän päivän nuorten eläkkeitä jopa kaksi kertaa aiemmin arvioitua enemmän."(http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/blog/19928#commentform)
Eli tulevaisuuden nuorien -eli meidän- työuria pidennettäisiin ja -meidän- eläkkeitä myös kutistettaisiin, jolloin saataisiin houkuteltua ihmisiä pysymään pidenpään työmarkkinoilla ja työllistettynä.

Todellisuudessa eläkeraha on jo nyt niin matala, että sillä on vaikeaa maksaa elantoaan. Ihminen, joka on terveydellisistä syistä joutunut jäämään eläkkeelle, ja jolla on vielä muutama lapsi elatettavanaan, nostelee tililtään pientä eläkettään elämiseen. Eläke ei riitä mihinkään. Tässä meillä on isompi ongelma. Kuinka sitten saada työllisyysastetta nostamaan ja samalla turvata ihmisten, joiden on pakko olla jonkinlaisessa eläkkeellä, tulevaisuus?
Eläkeiän nostaminen ei ratkaise kaikkea. Mistä siis apua ongelmaan?


ilona2

Tarvitaan jotain pysyvää!

Työttömyys on noussut esiin viimeaikoina paljon. Mutta ei niin ahkerasti kuin vuosi sitten kun taloudellinen taantuma oli kurottautui pohjalukemiin. Kevät ja kesä ollaan mietiitty keinoja jolla saadaan Suomen talous nousemaan taantumasta ja siinä ollaankin onnistuttu 0llaan saatu aloitettua tulojen maksimointi ja menojen minimointi. Mutta Työttömyyteen ei vastausta ole löytynyt.

Lehtiä selatessa, työttömyys esiintyy vain sivulaiseissa. Tuntuu siltä että koko työttömyys ollaan siiretty syrjään odottamaan kunnes talous ollaan saatu jaloilleen ja ei ole muita "tärkeämpiä" asioita hoidettavana. Todellisuudessa työttämyys lissäntyy niin meillä kuin ulkoimaillakin. Pekka Tiainen kirjoittaa HS:n pääkirjoituksessaan (10.11) , että Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsausten mukaan pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt taantuman aikana 17000:lla. Pitkäaikaistyöttömiä on nyt lähes 60000.

Ja siinä on vain pitkäaikaistyttöminen osuus! 60000 ihmistä makaa kortistossa ja elää tuilla, jotka koostuvat verotuloista. Ja ketkä maksavat veroa? Töissä käyvät ihmiset.

TÄMÄ asia koskee jokaista meistä!

Voidaan myöntää että kun asia viimeksi oli esille saatiin asialle tehtyä jotain mutta ei tarpeeksi että se olisi auttaunut kokonais tilannetta. Nuorten työttämyyttä saatiin parannetua, muuta muutoksen ei pitäisi pysähtyä siihen! On keksittävä pysyviä ja hyviä ratkaisuita jolla saadaan työkykyiset ihmiset töihin ennenkuin he siirtyvät viettämään eläkepäivä!
ryhdytään toimiin jotta viisaammat eduskunnan miehet ja naiset saisivat asialle tehtyä jotain!

A_no

Miksemme auttaisi Irlantia?

Irlannin talous on jo pitkään ollut tuuliajolla. Rakenteilla olevat asumukset ja keskeneräiset asuinalueet kaunistavat Irlannin maisemaa, ja päättäjät miettivät pitäisikö Irlannin taloudelle antaa tukea. Monetaristien mielestä markkinat korjaavat itse itsensä, minkä se varmasti tekeekin ajan kanssa, mutta silti kehottaisin ihmisiä käyttämään omaa järkeään. Maan taloutta täytyy auttaa lähtemään uudestaan käyntiin. Pitkäaikasesta rahoituksesta ei ole kyse, vaan nimenomaan hetkellisestä, sillä tuskin Irlannin jatkuva pohjamudissa ryömiminen on pysyvä taloudentila. Se, mitä nyt pitäisi tehdä, on nostaa Irlanti takaisin jaloilleen, jolloin se voisi jatkaa itse omilla jaloillaan.

Irlannille on annettava tukipaketti, mutta pelko siitä, että Irlannin talous kaatuisi kokonaan Suomen harteille ei pidä paikkaansa. Vaikka Suomellakin on osuutensa maksettavana, pitää miestä mäessä silti auttaa. Jos vaikka Suomella olisi taloudellisia vaikeuksia, toivoisimme itse samankaltaista tukipakettia talouden elvyttämiseksi. Pitkällä juoksulla lainan myöntämisestä Irlannille saattaisi olla jopa hyötyä. Erilaisista kauppasuhteista olisi ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle suurta hyötyä. Jos ei muuta, niin Suomen ja Irlannin väliset suhteet paranisivat joka tapauksessa, mistä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa.

Irlannin tukeminen taloudellisesti ei kirpaise maamme taloutta niin pahasti, ettemmekö voisi auttaa miestä mäessä. Eikö EU:ssa pitäisi olla myös sama "Kaveria ei jätetä"-asenne toisia valtioita kohtaan? Miksi siis pitäisi jättää Irlanti ilman apua...

Qnttu

Valtion budjetti

Mielestäni Suomen tämän hetkinen velkaantumisen vauhti on todella huolestuttavaa. Valtiontaloutta tulisi saada jollakin tapaa tasapainoitettua, ja se onkin tulevissa budjeteissa suuressa roolissa. Emme voi elää pitkään tällaisella velkatahdilla, emmekä voi tietenkään jättää meidän ongelmaamme tulevien sukupolvien harteille. Ratkaisuun ei riitä yksittäiset asiat, mutta ennen kaikkea asiaa pitäisi mielestäni hoitaa vahvistamalla yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

On kyllä ollut positiivista huomata, että hallitus on määrätietoisella työllään saanut hoidettua pitkään ilmassa ollutta ongelmaa, nuorten työttömyyttä. Se on kuitenkin vieläkin liian suurella tasolla, ja kuuluu tämän ongelman työstämistä vielä jatkaa.

-PerusAn**li

Lamasukupolveako?

Suomi on kokenut viime vuosisadan aikana monensorttisia taloudellisia koettelemuksia. Pahin näistä oli 90-luvun alun lama, jonka vaikutuksia paikkailtiin vielä 2000-luvun alussakin. Viimeksi taantuman kurimuksesta meidät pelasti nyt jo monikansallinen tietoliikennealan yhtiö, Nokia. Taantumuksesta Suomi sai osansa taas vuonna 2008 alkaneen talouskriisin myötä.

1990-luvun lamaa leimasivat Suomessa lukemattomat konkurssit, erittäin heikko taloustilanne ja suurtyöttömyys. Yritykset ja ihmiset velkaantuivat ja varsinkin pankit olivat suurissa vaikeuksissa. Valtion budjettivaje oli jopa useita prosentteja BKT:stä. Viimeisin suuri, koko maailmaa koskettanut taantuma sai alkusysäyksensä Yhdysvalloista. Ensimmäiset merkit taantumasta alkoivat näkyä alkuvuodesta 2007, mutta maailmalle kriisin seuraukset ylettyivät vasta vuonna 2008. Syitä lamaan olivat muun muassa korkea öljyn hinta ja rahoitussektorin kriisi USA:ssa. Useimpien valtioiden talouskasvu hidastui saman vuoden aikana ja monet maat olivat virallisesti taantumassa.

Tilastokeskuksen mukaan Suomen bruttokansantuoteen kasvu oli vuoden 2008 ensimmäisellä neljänneksellä ensimmäistä kertaa negatiivinen sitten vuoden 2005. Myös vienti ja tuonti laskivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Suomessa lama näkyi ja näkyy konkreettisesti yhä edelleen työttömyyden pahenemisena. Lomautuksiin päätyy yksi jos toinenkin yritys ja tehtaita joudutaan jopa sulkemaan.

Omassa arkipäivässäni taantuma ei ole näkynyt eikä tuntunut, muutoin kuin uutisotsikoissa ja ruokapöytäkeskustelussa, sillä omassa perheessäni ei olla jouduttu kärsimään pakkolomautuksista tai työmäärien dramaattisista muutoksista. Joidenkin tahojen mukaan oma ikäryhmäni olisi vastaavanlainen "lamasukupolvi", joksi 70-luvun alkupuoliskolla syntyneitä nuoria kutsuttiin 90-luvun lamavuosien myllerryksessä. Itse en koe viimevuosien taantuman merkitystä niin suureksi tulevaisuuteni ja kulutustottumusteni kannalta.

Vaikka vielä vuoden 2009 kevään ennusteet olivat hyvin synkän oloisia, Suomi on päässyt rapiköityä jaloilleen ja BKT on lähtenyt taas hitaaseen, mutta varmaan kasvuun ulkomaisten teollisuudentilausten lisääntyessä ja vähittäiskaupan elpyessä. Vaikka työttömyys onkin vielä 10:n prosentin pintaa ja julkinen talous pysyy alijäämäisenä vielä pitkään, voi Suomella jo nähdä valoisan tulevaisuuden maailmantalouden elpyessä ja talouskasvun kiihtyessä.

HennaL

Eduskuntavaalit 2011

Niin sitä on jälleen neljä vuotta vierähtänyt hyvinkin ripeästi ja ensi vuoden keväällä on jälleen aika valita eduskuntaan uudet kansanedustajat meitä mattimeikäläisiä edustamaan ja päättämään maamme asioista. Tämänkertaiset vaalit ovat ainakin omasta mielestäni tavallista mielenkiintoisemmat ja tärkeämmät kuin vähään aikaan. Osittain tietysti siksi, että itsekin pääsen nyt vihdoinkin äänestämään, mutta se ei ole suurin syy. Suurin syy on se, että kerrankin politiikan saralla tapahtuu. Viime aikoina uutisia seuraamalla on voinut huomata, että tämän hetken kolme suurinta puoluetta, Keskusta, Kokoomus ja SDP ovat menettäneet kannatustaan kun taas kristillis-sosiaaliseen arvopohjaan tukeutuva Perussuomalaiset on lisännyt kannatustaan huomattavasti. Demokratian toteutumisen kannalta tämä on hyvinkin merkittävä, tärkeä ja hyvä asia.

Vaikka Perussuomalaisten aatteet eivät juuri kohtaa omieni kanssa, enkä pidä puolueen puheenjohtajan Timo Soinin arvomaailmasta juuri yhtään, on silti hienoa huomata, että kansalaiset eivät ole sokeasti puolueuskollisia jos ja kun asioita ei hoideta niinkuin ne kuuluisi hoitaa. Vaikka Perussuomalaiset onkin hieman arveluttava puolue, tulisi mielestäni ihmisten silti antaa äänensä näissä vaaleissa heille. Miksikö? Siksi, että ministerisalkkujen omistajiin saataisiin hieman vaihtelua ja että nämä tämän hetken kolme suurinta puoluetta saisivat näpäytyksen ja alkaisivat pohtia tosissaan poliittista linjaansa parempaan suuntaan.

Toinen varteenotettava puolue on viime vuonna perustettu Muutos 2011. Heidän aatteensa osuvat aika lailla hyvin yhteen omieni kanssa, joten heidän äänestäminenkään ei olisi missään nimessä huono vaihtoehto. Perussuomalaiset on kuitenkin tällä hetkellä jotakuinkin ainoa puolue, jolla näyttäisi olevan mahdollisuus haastaa nämä valtapuolueet, joten heidän äänestämisensä näissä vaaleissa olisi mielestäni oikea ja poliittisesti taktinen liike. Näiden vaalien jälkeen tulisi sitten antaa äänensä jollekin muulle, hieman fiksummalle puolueelle kuin Perussuomalaisille kun sammaloitunut kivi on saatu jälleen pyörimään.

Kuten jo aiemmin sanoin, on demokratian toteutumisen kannalta erittäin tärkeää, että valta vaihtuu ajoittain ja tällä hetkellä tuntuisi olevan tuon vallanvaihdon aika. Kaikki riippuu tietenkin loppupeleissä meistä äänestäjistä, joten pyydänkin kaikkia ensi vaaleissa äänestäviä miettimään hetken pidempään kenelle äänensä antaa. Toki jos mielestäsi esimerkiksi Kokoomus on hoitanut hommansa hyvin ja heiltä löytyy juuri sinulle oikea kansanedustaja, voit aivan hyvin äänestää häntä. Se on kuitenkin fakta, että näin tekemällä emme saa juuri minkäänlaista muutosta aikaan ja se ei ole mielestäni hyvä asia. Pääasia on kuitenkin, että kaikki äänestysikäiset käyvät antamassa äänensä, sillä muuten demokratia toteutuu entistä huonommin.

- Seppo (nimi muutettu)

Kuinka Espanja saadaan nostettua taloudellisesta tilanteestaan?

Espanjan talouskriisin ratkaiseminen tulee olemaan suuri haaste, eikä siitä tulla selviämään ihan helpolla. Maa on jo pitkään kärsinyt taloudellisista vaikeuksista eikä tilannetta lainkaan helpota muiden EU-maiden, kuten Irlannin ja Kreikan vaikeudet. Riittääkö EU:lla rahat ja halu auttaa jokaista talouskriisistä kärsevää maata pääsemään pois surkeasta tilanteestaan?

Mikäli syvimmät pohjamudat on tältä erää jo koettu, ja Eurooppa alkaa hiljalleen elpyä viime aikoina jyllänneestä talouskriisistä, voidaan toivoa, että saataisiin kerättyä tarpeeksi varoja Espanjan irroittamiseksi noidankehästään vaikkapa erilaisten tukipakettien avulla, joita on tarjottu jo Irlannille ja Kreikalle.

Mutta ei se ole sanottu, että pahin olisi nyt takana, ja että tulevaisuus olisi pelkkää auringonpaistetta. Monet uskovat edessä olevan vieläkin suurempi taloudellinen syöksy kuin mitä nyt on koettu, eikä tällaisen tilanteen tullen EU:lla ole varaa lähetellä avustuspaketteja niitä tarvitseville. Oli miten oli, yksin Espanja ei tule tästä tilanteesta selviämään ja se todennäköisesti pystyy nousemaan ahdingostaan vasta muiden maiden saatua oma tilanteensa hallintaan.

Elmo

Ukkospilviä vai auringonpaistetta Espanjan taloudelliseen ahdinkoon?

On olemassa erinäisiä näkemyksiä ja ennusteita Espanjan talouden tulevaisuudesta. Vaikea sanoa, mikä näistä ennusteista tulee toteutumaan, mutta ainakin tällä hetkellä kylmä ja selvä fakta on, että maan talous on huteralla pohjalla sekä sen lisäksi epävakaa ja heikko. Sitä se on kyllä ollut pitkään.

Erään näkemyksen mukaan Espanjan tulevaisuuden ennusteet ovat synkkiä. On arveltu, että maa kykenee nousemaan taloudellisesta kriisistään vasta sitten, kun muissa EU-maissa on saatu yleinen talouskasvu vakaalle pohjalle ja nousemaan. Espanjalle on myös ennustettu samaa kohtaloa kuin Suomella oli 1990-luvulla. Espanja ei ole vielä onnistunut täysin vakuuttamaan muita pienellä talouskasvullaan, sillä hetkittäin sekin on hetkittäin tyrehtynyt.

Eräs toinen näkemys on valoisampi Espanjan kannalta, sillä on ennustettu että Espanjan talous saavuttaisi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen rajan jo vuonna 2013 eli maa nousisi varsin nopeasti taloudellisesta ahdingostaan. Tätä näkemystä puoltaa myös Espanjan pääministeri Zapatero. Hän uskoo, että Espanjan talous lähtee uuteen nousuun pian. Hän myös vakuuttelee myös, että talouden tukitoimet tulevat parantamaan Espanjan heikkoa työllisyystilannetta (tällä hetkellä työttömyysaste on 20%), mikä auttaisi talouden elpymistä. Espanjan valtio on myös aloittanu kunnon säästökuurin, jotta talous saataisiin kuntoon.

Ristiriitaisten näkemysten takia on vaikeaa arvuutella miten Espanjan todellisuudessa käy. Selviääkö maa suuresta kuopastaan vain kiristämällä nyörejään, joutuuko se turvautumaan lisälainoihin vai täytyykö maan kehittää vielä uusia selviytymisstrategioita? Tulevaisuus sen näyttää, millä tavoin ja missä aikataulussa elpyminen tapahtuu, jos tapahtuu.


Ronja

Kerjäämisestä

Mielestäni kerjäämisen kieltävä laki ei olisi lainkaan huono idea. Suomessa saa kuitenkin sen verran paljon erilaisia tukia, etten näe kerjäämiseen mitään syytä. Suomen kansalaisena on mahdollista hakea työttömyysperuspäivärahaa, joka on 25,63€ päivässä, mikä on keskimäärin 551€/kk. Mielestäni tällaisellakin rahalla suomalainen saa elätettyä itsensä ilman tarvetta lähteä kadulle kerjäämään.

Laki, joka olisi kieltänyt kerjäämisen sakon uhalla olisi ollut hyvä siinäkin mielessä, että se olisi voinut vähentää jo tiedostettua organisoitua kerjäämistä. Mikäpä sylettäisi enemmän kuin huomata ettei lahjoittamasi raha menekään nälkää näkevän kerjäläisen hyväksi vaan jonkun suuren rikollisjärjestön hyväksi, joka sortaa henkilöä jolle avokätisesti lahjoitit muutaman kolikon. Kielto olisi antanut virkavallalle pätevän syyn kitkeä mieltäalentavat kerjäläiset Suomen katukuvasta, vaikka kerjäläinen muki kädessä ei ketään juuri haittaakaan.

Laki olisikin keskittynyt sen karsimiseen ja välittänyt viestiä, että Suomeen ei kannata tulla kerjäämään. Toivonkin ettei lakialoite kaadu kokonaan alkuunsa, vaan että siitä saadaan kehiteltyä toimiva ratkaisu pääosassa organisoidun kerjäämisen estämiseksi.

-Arabi

Suosimmeko sortoa?

Hiljattain mediassa uutisoitiin tanskalaisen elokuvaohjaajan Frank Poulsenin uusimmasta dokumenttielokuvasta Verikännykät. Dokumentti kertoo raadollisesti, kuinka matkapuhelimiin käytettävää kongolaista tinaa ja kobolttia kaivetaan mineraalikaivoksista todella epäinhimillisin ottein. Kaivoksissa työskentelee huonokuntoisia ihmisiä aivan järkyttävän monta työtuntia päivässä. Työntekijät saavat hädin tuskin palkkaa työstään ja lisäksi suurin osa työntekijöistä on lapsia ja vanhuksia. Lisäksi mineraalikaivoksia hallitsevat Kongon keskenään taistelevat sotilaalliset ryhmät. Kun näitä verimineraaleja ostetaan, rahoitetaan myös samalla Kongon sisällissotaa. Tieto tällaisesta ihmisoikeuksien polkemisesta ja julmuudesta järkyttää varmasti monia. Suomalaisiin tämä voi koskea vieläkin enemmän siitä syystä, että dokumentissa syytetään myös Nokiaa näiden verimineraalien käytöstä.

Tutkiessani aiheeseen liittyviä uutisia törmäsin kahteen varsin ristiriidassa olevaan artikkeliin. Toinen on Suomen Kuvalehden sivuilta (2.11.2010) ja toinen Helsingin sanomien sivulta (2.11.2010). Suomen Kuvalehden uutinen antaa ikään kuin kuvaa Poulsenin kokemuksesta Nokian mukanaoloon verikännykkä-kohussa. Poulsen halusi dokumentissaan selvittää, mitä eurooppalainen yritys voi tehdä konfliktimineraalien käytön valvomiseksi. Hän otti dokumentissaan Nokian esimerkikseen, koska hän halusi tuoda dokumentin aiheen mahdollisimman lähelle länsimaalaisten arkea. Suomen Kuvalehden mukaan Poulsen halusi haastatella dokumenttiaan varten Nokian edustajia, mutta useisiin sähköposteihin ja puhelin soittoihin ei vastattu. Kyseinen yhteydenottorumba nähdään myös dokumentissa. Poulsen sai lopulta muutaman kommentin Nokialta käymällä kaksi kertaa kolkuttelemassa Espoon pääkonttorin ovea. Nyt Nokian yhtiö on myös antanut lausuntojaan tanskalaismediallekin.

Helsingin Sanomien artikkeli taas kertoo Nokian puolustelevan kannan. Poulsen sai haastateltua dokumenttiaan varten Nokian johtajaa Pekka Isosomppia. Isosompin mukaan hän ei kuitenkaan vältellyt Poulsenin yhteydenottoja, vaan oli vastannut jo ensimmäiseen puhelin soittoon. Isosomppi oli tarjonnut Poulsenille faktoja asiasta, mutta Poulsen oli myös välttämättä halunnut kuvata haastattelun. Isosompin mielestä Poulsen halusi etukäteen tehdä Nokiasta syyllisen verimineraalien suosimiseen ja hänen mielestään Poulsen antaa dokumentissaan yksipuolisen kuvan Nokiasta. Nokia kuitenkin myöntää, että ei tiedä sataprosenttisesti, mistä heidän käyttämänsä materiaalit tulevat. Ongelmakohtana ovat etenkin sulattamot, sillä niihin virtaa mineraaleja eri lähteistä. Isosompin mukaan Nokia on kuitenkin tehnyt paljon töitä sen eteen, että konfliktia tukevia kaivoksia ei Kongossa käytettäisi. Alihankkijoilta vaaditaan selvityksiä materiaalin alkuperästä ja tämä tarkkailu aloitettiin kymmenen vuotta sitten.

Kuvalehden artikkelin mukaan Nokia vältteli asiaan puuttumista ja ilmaisi selvästi piittaamattomuutensa tai sen, että he salailevat jotakin asiaan liittyen. Helsingin Sanomien artikkeli taas antaa sellaisen kuvan, että Poulsen on äkkipikainen ja haluaa vain aiheettomasti lisätä draamaa dokumenttiinsa. On vaikea itse sanoa kuka on oikeassa ja kuka ei. Hyvinkin voi olla mahdollista, että Nokian kännyköissä on näitä vääryydellä hankittuja mineraaleja. Mutta se on suuri kysymys, että onko niitä vahingossa käytetty vai onko kyseessä ollut täysin tiedossa ollut teko. On hirvittävää tietää, että kun suosii suomalaista, saattaakin samalla lisätä toisten kärsimystä. Toivottavasti Nokialla on puhtaat jauhot pussissa tässä sotkussa, ja että he voivat puhdistaa maineensa mahdollisen dokumentin jälkeisen kohun jälkeen. Suomessa Yle esittää Verikännykät-dokumentin 8. joulukuuta TV1:n Ulkolinja-sarjassa.




Nanna

Ajatelkaa maahanmuuttoa monelta näkökannalta!

Vaalit lähestyvät ja maahanmuutto-keskustelu on vauhdissa. Maahanmuutosta on muodostunut yksi vaaliteemoista ja se saattaakin ratkaista ensi vuoden vaalit. IL-tutkimuksessa (11.10.2010) paljastui, että osa suomalaisista aikoo hylätä puolueensa puolueen maahanmuutto-linjan perusteella.



Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon on kiristynyt kahden vuoden sisällä. Tämä selittää, miksi ihmiset hylkäävät puolueensa. Maahanmuuttoon nimittäin liitetään usein negatiivisia mielikuvia, kuten rikollisuus. Maahanmuuttajia myös pidetään taakkana yhteiskunnalle, sillä heitä "ruokitaan" verorahoilla. "Olen nähnyt viime aikoina liian vähän ihmisiä, jotka sanovat maahanmuuton olevan Suomelle hyvä asia", Alexander Stubb kommentoi Helsingin Suomen haastattelussa (19.3.2010). Stubb sanookin, että parantamisen varaa olisi suomalaisten asenteissa ulkomaalaisia kohtaan.



Me suomalaiset tuijotamme omaa napaamme ja me ajattelemmekin ainoastaan, mikä on parasta meille lyhyellä aikavälillä. Jos maahanmuuttoa ajattelisi pitkällä tähtäimellä, mielipiteet voisivat muuttua sitä kohtaan. Maahanmuutto on nimittäin hyödyllinen sekä paikallisille asukkaille että maahanmuuttajille. Tarvitsemme maahanmuuttajia siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Todennäköisesti Suomella on silloin suuri työvoimapula ja maahanmuuttajat voivat ratkaista osan näkyvästä ongelmasta.

Maahanmuuttajat tekevät Suomesta myös monikulttuurisen ja kansainvälisen maan. Monikulttuurisuus on voimavara, joka tuottaa uusia ideoita ja parantaa maan kilpailukykyä. Miksemme voisi katsoa maahanmuuttoa monelta näkökannalta, jolloin emme tuomitsisi sitä suoralta kädeltä?



Mansikka

Blogin lopputeksti

Nyt kun yhteiskuntaopin ensimmäinen kurssi alkaa olla lopuillaan, on myös aika lopetella aiheemme tutkimista ja yhdistää kaiken tiedon yhdeksi, ja kirjoittaa loppublogi.

Ryhmäni aiheena oli siis tarkastella maahanmuuttoa poliittiselta kannalta. Aluksi tiedon hankkinta tuntui vaikealta, ja oli vaikeaa löytää, mistä sitä oikein lähtisi liikkeelle. Varsinkin blogin kirjoittaminen kauhistutti. Blogin kirjoittamisessa auttoi kuitenkin tosi paljon muiden kirjoitukset. Ne antoivat hyviä suunnanantavia vinkkejä. Tiedonhankkintakin sujui loppujen lopuksi aika helposti, piti vaan osata erotella tarpeellinen tarpeettomasta.

Aiheemme kautta tutustui lisää Suomen puolueisiin ja uskon , että nyt minulla on parempi käsitys puoleista ja niiden ajamista asioista; mitä kukin puolue haluaa ja millainen Se on. Jokaisella puoleueella on osittain samoja , mutta osittain ihan erilaisia näkemyksiä maahanmuutosta ja sen vaikutuksista Suomen asioihin, kuten työllisyys/työttömyyslukuihin. Niinkun aiemmin kirjoituksissa oli jo mainittu, että suurin osa puolueista suhtautuvat maahanmuuttoon varsin positiivisesti. Maahanmuuton ei haluta vaikutavan negatiivisesti Suomen omiin asioihin, oli ne sitten poliittisia tai ihan yleisiä seikkoja.

Itselle heräsi ajatus, että kun maahanmuutto alkoi kiinnostamaan kansalaisia, niin puolueethän reagoivat tähän nopeasti ja alkoivat heti pyörittää aihetta. Minusta maahanmuutto on tulevien eduskuntavaalien yksi vahvoja tekijöitä, valintakriteeri. Se puolue, joka onnistuu saamaan kansan myötätunnon-enimmistön- vaikka sitten maahanmuuttoasioita parantamalla tai ottamalla ne huomioon paremmin , tulee olemaan vahva ja kilpailukykyisin puolue.

Minusta meidän aihe oli mielenkiintoinen ja todellakin valaisi (ainakin vähän ) Suomen poliittista toimintaan liittyä seikkoja. Aluksi kaikki tuntui palapeliltä, mutta lopussa kun osasi yhdistää palaset oikein, syntyi selkeä kuva kokonaisuudesta.

Korkot korkeina - vai karahtiko korkojen kasvu kuitenkin karille?

Korot ovat pysyneet prosentin kieppeillä kohta jo kaksi vuotta - eikä muutosta välttämättä vieläkään ole näköpiirissä, sillä ennustukset ovat korkojen nousun suhteen taas vaihdelleet.

Vuoden 2010 alussa ennustettiin ohjauskorkojen välttämättömän nousun ajoittuvan vuoden 2012 alkuun, vähän aikaa sitten ennustukset olivat aikaistuneet vuoden 2011 alkuun - mutta tällä hetkellä käytännöllisesti katsoen Irlannin pankkikriisin ja Portugalin sekä muiden EU:n reunavaltioiden vajoamisen uhan takia korot pysyvätkin ekonomistien mukaan vakaina ja matalina ainakin vuoden 2012 puoliväliin saakka. Kaikki riippuu kuitenkin EKP:n ohjauskorosta ja sen nostoaikeista: tällä hetkellä nostaminen ei tule kysymykseenkään, mutta lähitulevaisuutta on vaikea ennustaa, sillä Irlannin tilanne on vielä epävarma.

EKP:llä ei ole ekonomistien mukaan muutenkaan varaa nostaa korkoaan ennen aikojaan, sillä rahapolitiikka on pidettävä elvyttävänä raskauttavan taantuman jälkeen. Vaikka aika koronnostolle sinänsä olisikin kypsä ja esimerkiksi Suomessa siihen oltaisiin jo periaatteessa valmiita, eivät muut euromaat ole vielä toipuneet tarpeeksi pystyäkseen ottamaan vastaan korkeamman korkotason. Kuten ennenkin on huomattu, korkojen nousu voisi myös antaa puhtia jonkinasteisen asuntokuplan pumppautumiselle, mikä taas ei olisi toivottavaa.

Milloin korkojen nousu tapahtuukaan, voidaan siitä syystä odottaa äkkipikaista, sillä EKP on jo yliluonnollisen kauan pidätellyt korkoaan yhdessä prosentissa. Velallisten kaksivuotinen auvo uhkaa siis mitä ilmeisimmin loppua, mikäli jossakin vaiheessa Irlannin ja Etelä-Euroopan maiden kriisien selvittyä näyttää siltä että taantumasta ollaan nousemassa ja korkoja voidaan hyvällä omallatunnolla nostaa. Määräaikaistallettajien paketit puolestaan odottavat kirjaimellisesti vielä kuusen alla: jos nousu ehtii jo ensi vuoden alkuun, kannattaa entistä intensiivisemmin alkaa miettiä talletustensa korkojen laskentavälejä.

Velallista pohdituttaa tulevaisuudessa korkojen noustessa kuitenkin mitä todennäköisemmin vain lainan kuukausimenojen asioissa pitäminen. Niinpä korkojen seuraamisen tuleekin viimeistään tästä lähin olla velallisen tärkein aamutoimi; järkevä velanottaja pohtii tarkkaan eri vaihtoehtoja. Lisäksi kannattaa miettiä lainakokonaisuuttaan: Kauppalehden mukaan "vain laiska tai tyhmä jumittuu yhteen lainasummaan tai yhteen viitekorkoon" tai keskittää yhteen pankkiryhmittymään, mikä tarkoittaa siis varovaisuutta ja pitkäjänteisyyttä lainan suhteen. On lyhytnäköistä luottaa vallitsevaan tilanteeseen ja tuudittautua pankkikriisien tarjoamaan hetkelliseen tyynnytykseen.

Jos korot nousisivat parikin prosenttia, Kauppalehden laskelmien mukaan esimerkiksi tasaeräisissä lainoissa takaisinmaksuerät saattaisivat kasvaa jopa satojen eurojen edestä kuukaudessa, mikä pitkällä laina-ajalla kasvattaisi lainasummaa melkoisesti. Kukaan tuskin haluaa maksaa kohtuutonta hintaa lainastaan, joten kannattaakin miettiä sitooko lainansa koron käytännössä kolmen vai 12 kuukauden euriboriin.

Kiinteiden pitkien korkojen suosio kasvaa kasvamistaan, sillä lainan sitominen kiinteään korkoon takaisi korkojen pysymisen matalalla vaikka ne lyhyiden korkojen osalta nousisivatkin. Vaihtaminen kiinteään korkoon on kuitenkin tuottavaa vain, jos korot todella lähitulevaisuudessa nousevat, mutta on otettava huomioon, että myös mielenrauhasta kannattaa maksaa - koron käyttäytyminen määrittää kuitenkin pohjimmiltaan taloudenpidon tiukkuutta, eikä nyt ole aika tinkiä pienistäkään investoinneista.

Määräaikaistallettajien talletukset sen sijaan lepäävät koroillaan kuin uneton aamuyöllä: talletuksia tehdään vain lyhyiksi määräajoiksi, eikä korkojen nousua malteta odottaa - aivan kuten unikaan ei aamun sarastaessa ota tullakseen ja asentoa on vaihdettava jatkuvasti. Tällä hetkellä tuskin kukaan tekee vuosien talletuksia, kun yleisesti on tiedossa, että korot ovat kohta nousemassa.Riippuu tallettajan omasta pitkäjänteisyydestä, jaksaako hän odottaa korkojen nousua jopa vuoteen 2012 asti - toisaalta silloin voi ollakin luvassa melkoinen potti.

Oli korkojen nousu ovella sitten puolen tai puolentoista vuoden päästä, on velallisilla joka tapauksissa syy olla varpaillaan ja tallettajilla jotakin mitä odottaa: EKP:n korkoase on vielä levännyt vyöllä ja korkojen nousu maltillista, mutta toisaalta voisi ajatella, että nyt eletään ehkä vain tyyntä myrskyn edellä. Rahataskujen maltti on valttia ja odotus palkitaan samalla, kun velallinen saa taas keppiä. Mitä tahansa korkojen saralla tapahtuukaan on siis edullista olla kärsivällinen, tietoinen ja utelias.

- emmancipation

politiikkamaahanmuuttoa

Suomessa yleinen mielipide maahanmuutosta on minusta ollut varsin positiivinen. julkisesti on puhuttu, että kansa noudattaa tasa-arvoa ja ketä ei syrjitä ja ``erilaiset`` ihmiset hyväksytään. Onko todellisuudessa asia näin, kun vähän väliä saa uutisista kuulla , että jossain on pahoipidelty joku maahanmuuttaja ja toista syrjitään ihovärinsä takia ja toiset eivät saa työtä Suomesta. On siis selvä ristinriita yleisen mielikuvan ja todellisuuden välillä. Maahanmuuttoa pidetään hyvänä asiana, mutta sitten kun sitä alkaa tapahtua, niin enää ei ollakaan niin maahnmuuttoystävällisiä.

Sama asia näkyy myös politiikassa. Suomessa useammat puolueet ovat hyvin positiivisesti suhtautuneet maahanmuuttoon, esimerkkinä kokoomus ja keskusta. Ne näkevät maahanmuuton valoisat puolet: saadaan lisää työvoimaa, erilaisia kansallisuuksia ja tapoja eri maista. Toisaalta jotkut näkevät ``mitalin toisen puolen``. Kokoomusta on syytetty esimerkiksi siitä, että maahnmuuton kautta se pyrkii tuomaan Suomeen halpaa työvoimaa. Perussuomalaiset ovat taas ( niinkun joku muukin oli aiemmin blogissaan kirjoittanut) aika maahanmuutto vastustava puolue. Kuitenkin jokaisella puolueella löytyy jokin oma perustelu siitä, että mikä on hyvää tai pahaa maahanmuuttoa ja miksi ja miten sitä tulisi lisätä/ rajata. Minusta tuntuu, että asia taitaakin olla niin, että ei niinkään ajatella maahanmuuttoa maahanmuuttona, tai jonakin hyvänä asiana, jota tehdään toisen auttamiseksi, vaan pikemminkin maahanmuutto on poliittinen keino saada ihmiset äänestämään puolueensa puolesta. Lisäksi eräistä blogeista ja kirjoituksista tuli esille seikka, jonka mukaan Suomen maahanmuuttopolitiikka perustuu enemmänkin siihen, että miten paljon Suomi pystyy hyötymään siitä. Jos maahanmuutto on hyväksi Suomelle- taloudelle, politiikalle, jollekin tietylle puolueelle- asian on OK;mutta jos Suomi ei hyödy siitä mitenkään, niin sittenhän se olisi ihan turha asia tuoda hyväntekeväisyyden takia maahanmuuttajia tänne. Tällainen kuva minulle on syntynyt. Että poliittisella tasolla ajatellaankin ensi oma napaa, omia etuja eikä niinkään , miltä maahanmuuttajista saattaisi tuntua.
Viime aikoina puolueiden suhtautuminen maahanmuuttoon on kuitenkin tasoittunut. Ollaan päästy edes jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen siitä , että maahanmuuttajien kannalta hyötyperäinen maahanmuutto ei ole hyvä. Esimerkiksi vihreät ovat jonkin verran kiristäneet omaa maahanmuuttolinjaansa. Pitäisikö maahanmuutolle asettaa jotkut tietyt kriteerit/ rajat? Olisvatko nämä rajat jollain tavalla poliittiset, tai poliittisesti asetetut vai olisvatko rajana ihan peruasiat?

Maahanmuuttajista tulee pystyä myös huolehtimaan

Suuri osa Suomessa asuvista maahanmuuttajista elää Suomessa työttäminä, täysin valtion tai kunnan maksamien tukien ja turvien varassa. He eivät opi kultturimme tapoja, eivätkä edes kieltä. Ulos maastamme tuollaiset älyttömät vetelehtijät, eikö vain?

Tällä hetkellä Suomessa on paljon työttömiä, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan. Silti usein törmätään näkemykseen, että ulkomaalaiset jotka eivät käy töissä, ovat velvollisuuksiaan pakenevia ja yhteiskunnan varoilla eläviä laiskureita. Ihan kuin maahanmuuttaja voisi itse halutessaan hankkia itselleen työpaikan, mutta suomalaisilta sitä ei tietenkään odoteta.

Suomeen ei tulisi ottaa enempää maahanmuuttajia, kuin mihin maamme resurssit riittävät.

Jokaiselle Suomeen tulevalle maahanmuuttajalle pitäisi pystyä tarjoamaan mm. kunnollinen työpaikka, kielen opiskelua ja tukea yhteiskuntaan sopeutumisessa. Työn rooli on niin merkittävä, että työttömyyden ollessa näin yleistä tulisi tarkkaan harkita, onko maahanmuutajien ottaminen kenenkään kannalta järkevää. Tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja uusia työpaikkoja avautuu. Silloin Suomea uhkaa jopa työvoimapula, ja maahanmuuttajillakin on taas paremmat mahdollisuudet saada toimeentulo Suomessa.

Löyhään maahanmuuttopolitiikkaan varauksellisesti suhtautumien ei ole rasismia tai maahanmuuttajavastaisuutta, vaan tarkemmin ajatellen asia on jopa täysin päinvastoin. Se, että maahan otetaan ulkomaalaisia hallitusti ja vain sen verran kuin mistä pystytään huolehtimaan, on molempien osapuolten etu. Silloin työtä etsivä ei muuta Suomeen vain huomatakseen, ettei pystykään elättämään itseään tai perhettään täällä, vaan voisi harkita muuttoa sinne, missä toimeentulon saaminen olisi varmempaa.

Puolueista Perussuomalaisten maine on varmasti yksi maahanmuuttovastaisimmista. Tutkiessani puolueen linjauksia, huomasin kuitenkin perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikasta löytyvän mielestäni erittäin hyviä piirteitä; puolue kannattaa hallittua työperäistä maahanmuuttoa, mutta monikulttuurisuuden vaalimisen ei tulisi tarkoittaa oman kulttuurimme väheksymistä, esimerkkinä annettu keskustelu suvivirren poistamisesta koulujen kevätjuhlista. Kuitenkin Perussuomalaisilta toivoisin kärsivällisyyttä ja maltillisuutta maahanmuuttajien sopeutuessa yhteiskuntamme tapoihin. Ongelmat eivät välttämättä aina ole lähtöisin maahanmuuttajasta.

Laamasaurus

Huoli Nokiasta

Nokia on merkittävä tulonlähde Suomen valtiolle. Kuitenkin sen menestys on viime vuosina laskenut uusien kilpailijoiden ilmestyttyä markkinoille. Mitä Suomi sitten tekeekään jos Nokian menestys hiipuu täysin, tai se muuttaa toimintansa kokonaan ulkomaille. Onhan Nokian pääjohtajakin nykyään kanadalainen.

Nokian patenttikiistat sekä Applen, että IPComin kanssa ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja ne ovat mielestäni huolestuttavaa luettavaa. Jos Nokia menettää vientioikeudet USA:an ja Saksaan, niin mistä meidän valtiomme sitten repii suuret verotulonsa? Etenkin USA on kuitenkin melko suuri markkinarako puhelintenvalmistajalle.

Saksalaisen IPComin toimitusjohtaja on melko varma, että Nokia saa myyntikiellon Saksassa. En ymmärrä miksi myyntiluvista pitää käydä suuret oikeudenkäynnit ja tuhlata rahaa moiseen. Molemmat yhtiöt voisivat sen sijaan tyytyä markkinoimaan tuotteitaan maailmalla niin kuin ennenkin ja jakaa rahaansa sitä tarvitseville kun ne kerran haluavat jaella sitä muille. Nälänhätää kärsivät ja kodittomat ihmiset tarvitsevat mielestäni enemmän miljoonia kuin suurituloiset juristit, joille Nokia syytää rahaa kuin roskaa.

On ymmärrettävää että globalisoituvan maailman myötä suuret yhtiöt, Nokia ja IPCom mukaan lukien, haluavat taata menestyksensä tulevaisuudessakin. Kuitenkin molemmat yhtiöt voisivat ottaa järjen käteen patenttikiistassa. Mielestäni parempi vaihtoehto olisi jonkinlainen sopimus myyntikieltojen sijaan. Kuluttajat voivat kuitenkin tilata Nokian puhelimia ulkomailta, mikäli Saksassa asetettaisiin niiden myyntikielto. Näin ollen myyntikielto ei paljoa Saksaa auttaisi.

Nokiaa koskevista uutisista huomaa, että sen tulevaisuus on huolestuttava. Joutuuko Suomen valtion suuri tulonlähde alistumaan kilpailijoilleen, vai hylkääkö se mahdollisesti kotimaansa jossain vaiheessa kokonaan?

Ellam

Eduskunnalle torkkupeitot

No oha se ny. Eduskunnan rahankäyttöähän on jo aikaisemminkin arvosteltu ja syytetty turhista ostoksista, mutta nyt tuli ehkä paras koskaan. Torkkupeitot jokaiselle, 127€ kappalehintaan. Yhteishintaa n. 50 000€ tällä hetkellä, ja vielä alennettuun hintaan, ilman arvonlisäveroa. Normaalisti peitot olisi olleet 250€ kipaleelta. Nokoset on ihan ymmärrettävästä syystä hyvä ottaa jotta jaksais, mutta ei siihen tarvitse uusia design peittoja hirmuhinnalla valtion kassasta. Tuokoot omat peittonsa, jos niitä edes tarvitsee. Kuinkahan moni meistäkin on ihan tottunut ja kokenut ottamaan torkut jossain sohvan päällä röhnöttäen tai jostain jopa roikkuen lattialle, ilman peittoa.
Peitto-ostosta on arvostellut monen kansalaisen lisäksi myös eduskunnan rahankäyttöä tutkinut tutkija Mirja Kananen. Hän on tutkinut eduskunnan rahankäyttöä ja tämä on hänen mukaan kaiken huippu. Vanhat viltit eduskunnassa ovat kuulemma nyppyyntyneitä. Ollaanko sitä eduskunnassa sitten niin hienohelmaa ettei sellaista voi pitää pienten torkkujen aikana päällä. Otetaan hetkeksi kaikki viltit pois ja annetaan nukkua ilman mitään, ehkä sitten vanhat kelpaavat. Vanhoista onneksi otetaan jotain hyötyä. Vanhat viltit annetaan hyväntekeväisyyteen pelastusarmeijalle.

- Hege

Kataisen suunnitelma Venäjän taloudelle

Katainen kirjoittaa päiväkirjablogissaan, kuinka Suomen tulisi suhtautua Venäjän kahteen suureen kehittämis tavoitteeseen. 1. Talouden kasvu ja monipuolisuuden kehittäminen, 2. Suurvalta-aseman koroittaminen muulla kuin taloudella. Katainen painotaa blogissaan aivain oikein venäjän raaka-aine varoja ja niiden hyödyllinen käyttö Kataisen mielestä isot hankkeet venäjällä kasvattaa taloutta, mikä on aivan selvää. Raaka-aineiden jalostaminen lisää niiden hyötysuhdetta ja täten parantaisi Venäjän taloudellista tilannetta. Katainen kanssa allekirjoitan asian, että suomalaiset ovat liian kriittisiä Venäjää ja venäläisiä kohtaan. Venäjäkriittisyydestä seuraa asioiden vääristelyä ja se ei ole edes suomalaisille eduksi. Kaikki nousevat varpailleen kun joku täällä suomessa sanoo sanan: "Venäjä", tämä aiheuttaa turhaa pelko tuvve kuohua joka on syntynyt aivan turhasta. Meidän olisi syytä ymmärtää paremmin venäjän toimia ja sen suunnitelmia, jotta voisimme toimia viisaammin ja järkevämmin venäjää koskevissa asioissa. Venäjä on Suomelle todella tärkeä kauppakumppani. Venäjän taloudellinen hyvinvointi peilautuu vahvasti Suomen talouteen!

-Kiisseli

Nuorten työttömyysongelmat alkavat ratketa

Laman aikana nuorison työttömyydestä puhuttiin paljon. Vielä viime kesänä, ainakin täällä Nastolassa, tuntui olevan hyvin vaikeaa saada töitä ellei ollut minkäänlaisia suhteita työnantajiin. Nyt kuitenkin asiat ovat nuorten kannalta parantuneet huomattavasti: nuorison työttömyys laskee nopeammin kuin muu työttömyys laman jälkeen.

Työllisyyden muutos lähtee pääkaupunkiseudulta, jossa lasku on ollut nopeampaa kuin muualla maassa. Syyskuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä oli pääkaupunkiseudulla 15 % vähemmän kuin vuosi sitten, kun koko Suomessa nuorten työttömien määrä laski alle 14 %. Myös nuorten suhtautumista työelämään ja työllistymiseen on tutkittu, ja nuorilla näyttäisi olevan hyvin positiivinen kuva omasta tulevaisuudestaan työelämässä. Luulenkin, että näiden tutkimusten uutisointi rohkaisee myös muita nuoria luottamaan parempaan työllisyystilanteeseen ja hakemaan ahkerammin töitä.

Nuoret näyttävät uskovan myös taloustilanteen kohoamiseen siinä määrin, että yhä useammat nuoret rohkenevat perustaa oman yrityksen. Omaa ammattiosaamista ei enää haluta laittaa toisten yritysten hyväksi. Taannoin tehtiin myös tutkimus, jonka mukaan nuoret ovat paljon ahkerampia työntekijöitä kun on oletettu (nuorilla tarkoitettiin tässä tutkimuksessa siis alle 30-vuotiaita). Näille nuorille työntekijöille on töissä hyvin tärkeää mukava ilmapiiri ja mielekäs työ. Työpaikkaa vaihdetaan empimättä, ellei se miellytä. On kuitenkin otettava huomioon, että tutkimuksessa ikähaarukka oli 30 ikävuoteen asti. Nuoret opiskelijat, joilla ei vielä ole ammattia, eivät ihan niin vain vaihdakaan työpaikkaa mieleiseensä, mikäli töissä on käytävä opiskelujen rahoittamiseksi. Siinä vaiheessa kuitenkin välttämätön tienesti ylittää työn mukavuuden arvon.

Nuorten tilanne työmarkkinoilla näyttäisi siis olevan nyt hyvällä mallilla. Uskon itsekin siihen, että esimerkiksi jo ensi kesänä täällä Nastolassakin avautuu enemmän ovia kesätöihin kuin viime kesänä.

-EmmiK

Tiukka linja(ko?)

Viime viikkoina on taas uutisoitu paljon Kreikan tilanteesta. Kreikkaa kritisoidaan muun muassa siitä, kuinka maan talouden elpymisen tavoitteet luisuavat yhä kauemmaksi. Lisäksi tällä viikolla paljastui, että maan vuoden 2009 vaje ei todellisuudessa ollutkaan arvioitu 13,6% vaan jopa 15,4% bruttokansantuotteesta. Kolmessa vuodessa vaje on siis kolminkertaistunut. Toisin sanoen Kreikka ei pysty jatkossakaan selviämään taloudellisesta tilanteestaan ilman muiden maiden apua. Kuitenkin Kreikan hallitus on ilmoittanut pitävänsä kiinni aiemmasta lainan takaisinmaksun aikataulusta. Voiko tästä siis päätellä, että maan hallitus luottaa kykyynsä elvyttää talous ja myös maksaa ajallaan laina takaisin? Pystyykö Kreikka todella täyttämään lainan ehdot ja painamaan budjettivajeensa alle kolmeen prosenttiin vielä vuoteen 2014 mennessä? Tuskin mahdollista ainakaan kyseiseen vuoteen mennessä. Tähän mennessä Kreikka on lyhentänyt lainaansa 1,17 miljardilla eurolla ja maa käy tälläkin hetkellä neuvotteluja EU:lta ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta saatavan hätäavun jatkamisesta. Todellinen kysymys kuuluukin, onko meillä mitään muuta vaihtoehtoa kuin antaa Kreikalle lisää rahaa? Näen kyseiset neuvottelut pelkkänä muodollisuutena. Eivät muut euromaat anna euron arvon vakauden horjua.

-Riina

Ristiriitoja ehtojen ja Olli Rehnin välillä

Suomihan asetti ehtoja lainaohjelmaa koskien ennen kuin varsinaisesti suostui antamaan lainaa Kreikalle. Muistin virkistykseksi ne olivat 1) talousohjelman on kestettävä useamman vuoden ajan, koska muuten taloutta ei saada oikaistua 2) Kreikan tulee sitoutua erilaisiin talouden tasapainottamisen toimiin 3) euromaat antavat Kreikalle korollista lainaa ja 4) EU:n tehtävänä on luoda sellaiset pakotteet, joilla pystyttäisiin ennaltaehkäisemään vastaavanlaisten tilanteiden syntyminen muissa maissa.

Kuitenkin nyt on syntynyt EU:n talouskomissaarimme päässä uudenlainen idea. Olli Rehn ehdottaa taloussääntöjä rikkoville maille pakkotalletuksia, joiden suurus olisi 0,2% bruttokansantuotteesta. Kuulostaa vielä järkevältä, mutta Rehnin ajatus jatkuu ja hän ehdottaakin talletuksen olevan vain aluksi korollista. Jos maa jatkaisi taloussääntöjen rikkomista, muutettaisiin talletus korottomaksi. Eli suomeksi sanottuna annoimme Kreikalle lainaa, kunhan siitä kertyisi korkoa ja nyt pohditaan sitä, että otettaisiin kyseisen korko pois. Lisäksi samaan aikaan kun asetettiin kyseisiä ehtoja lainan antamiselle, puhuttiin myös siitä, kuinka on otetta opiksi Kreikan tilanteesta. Korostettiin, ettei vastaavanlainen tilanne saa ikinä toistua muualla. Onneksi Irlannilla ja Portugalilla menee nykyään taloudellisesti todella hyvin.

-Riina

inflaatio ja ostovoima

inflaatio tarkoittaa rahan ostovoiman heikkenemistä ja siitä aiheutuvaa hintojen nousua. Inflaatiota pyritään säätelemään, esimerkiksi EKP voi nostaa ohajuskorkoa, joka vaikuttaa euribor-korkoihin ja näin saa vähennettyä liikkeellä olevan rahanmäärää ja hintojen nousua. On hyvä, että inflaatiota pyritään säätelemään ja että sitä mitataan esimerkiksi kuluttajahintaindeksillä. Lokakuussa inflaatio kiihtyi 2,3 prosenttin, mikä arvion mukaan johtuu elintarvikkeiden arvolisäveroalennuksen vaikutuksen poistumisesta ja ravinnon noususta. Hintojen nousu nostaa palkkoja ja palkat edelleen hintoja j näin syntyy inflaatiokierre. Korot ja verotus tulee pitää inflaation aikana oikeassa suhteessa eikä niitä pidä nostaa tai laskea liikaa. inflaatio heikentää ostovoimaa, viimeaikoina erityisesti vaatteiden ja elintarvikkeiden hinta on noussut, minkä huomaa itsekin ruoka- ja vaatekaupoissa. Vaikka jokin vaate ei olisi laadullisesti hyvä, silti sen hinta nousee.

1,6 miljardin euron edestä edesmenneiden eläkkeitä

Kreikan talouskriisi on ollut pinnalla jo pitkän aikaa ja uutiset pursuavat artikkeleita maan yrityksistä elvyttää talouttaan. Huolimatta valtion suurista kuluista ja ongelmista Kreikka tuhlaa rahojaan turhanpäiväisyyksiin, vaikka rahoille olisi paljon hyödyllisempääkin käyttöä. Valtion palveluksessa oleva kreikkalainen voi saada jopa 1300 euroa lisää palkkaa erilaisina bonuksina vaikkapa käyttämällä tietokonetta, tulemalla ajoissa töihin tai osaamalla edes yhtä vierasta kieltä. Ei ole miltään suunnalta katsottuna positiivista vaikutusta Kreikan taloudelle kuluttaa jo valmiiksi tiukassa olevia rahoja asioihin, jotka ovat jo itsestään selviä.

Myös julkisella sektorilla työtä tekevät saavat ylimääräistä rahaa. Keskimääräiset kuukausipalkat ja eläkkeet on pyritty pitämään pienempinä antamalla työntekijöille vuodessa 14 kuukauden palkka. Tämä tapahtuu käytännössä niin, että pääsiäisenä maksetaan ylimääräinen puolen kuun palkka ja toinen puolikas kesällä. Valtion varoista n.550 miljoonaa euroa kuluu virkamiesten naimattomien tai eronneiden tyttärien isien eläkkeiden nostamiseen – isien kuoleman jälkeen. EU-maiden prosentuaalinen keskiarvo eläkkeisiin kuluvista rahoista on kolme prosenttia bruttokansantuotteesta, kun taas Kreikalla vastaava luku on 12 %.

Suomen lahjoittamat 1,6 miljardia euroa näyttää menevän hyvään tarkoitukseen.

-Terhi

Kreikkalaisetkaan eivät usko enää Kreikkaan?

Kreikan leikkaukset talouden ehostamiseksi, eli verojen ja eläkeikän nostaminen sekä joidenkin virkamiesten palkkojen jäädyttäminen, kiristävät kansan hermoja yhä enemmän, ja ymmärrän heitä täysin. Voin vaan kuvitella kuinka ensi vuonna 60 vuotta täyttävää Herra Poulospoulosta ärsyttää kun eläkeikä nouseekin 60 vuodesta 65 vuoteen ! Kansalaisten usko isänmaahansa testattiinkin Kreikan paikallisvaaleissa tämän viikon alussa, jotka kuvasivat kansan luottamusta hallituksen säästöohjelmaan. Usko maan johtoon ja tulevaisuuteen olikin pieni sillä äänestysprosentti oli ennätyksellisen matala. Vaalin voittajien,sosialistien, menestyksen taustalla taustalla voi hyvin olla maan pääministerin Giorgios Papandreun pitämä uhkauspuhe sunnuntaina 7.11.2010 ( Uusi Suomi) parlamentin hajottamisesta, jos sosialistit eivät voita.



Kreikka neuvottelee parhaillaan Euroopan Unionin ja IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa hätäapupakettien jatkuvuudesta. Rahan antajilla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin myöntää lisää rahaa vakuudesta huolimatta sillä miten muutenkaan Kreikka pääsisi ylös kuopastaan. Kreikan tilanne on verrattavissa Sisyfoksen työhön, sillä vaikka kuinka paljon Kreikka nostaisi verojaan niin silti aina kivi vierii takaisin alas ja työ alkaa uudestaan. Kreikan tilannettä ei helpota myöskään markkinoiden epäluottamus Irlantia kohtaan, koska sen seurauksena heikkojen euromaiden korot nousevat entisestään. Mitä luulette milloin koittaa se kaunis päivä, jolloin Kreikka nousee täysivoimaisena ja ylväänä maana takaisin rahamarkkinoille? Viikon päästä, Viiden vuoden jälkeen, ei koskaan?

-seba

Good job Greece !

Kreikka on hieno esimerkki siitä, kuinka asiansa voi oikein mokata, jotta pääsisi mukaan isojen poikien leikkeihin, tässä tapauksessa mukaan eurojärjestelmään.

Kreikka ajautui todelliseen kriisiin vuoden 2009 loppupuolella ja vuoden 2010 alussa selvisi, että Kreikan talous olikin ollut velkainen jo ennen todellisen kriisin kärjistymistä. Osa syynä tähän oli ollut velkaantumisen pimittäminen, jotta Kreikka pääsisi mukaan eurojärjestelmään. Vuoden 2009 lopussa maan talous oli reilusti alijäämäinen eli tappiolla ja se oli ottanut paljon lainaa ulkomailta. Vuoteen 2006 asti maan bruttokansantuote oli kehittynyt kuitenkin aivan normaalisti, kuten diagrammista näette (Kuvan lähde: Kreikan Suurlähetystö Yhdysvalloissa). Tai sitten sitäkin on väärennelty, sillä kokonaisen valtion bruttokansantuotteen laskeminen lähes 20 prosenttia neljässä vuodessa on todella paljon...



Maan talous edellyttää kolmen prosentin kasvua bruttokansantuotteessa vuosittain, jotta talous kulkee eteenpäin. Kreikan bkt:n alijäämän arvioitiin olevan 13,4-13,8 prosenttia eri lähteiden mukaan. Tiistaina Kauppalehti (16.11.2010) julkaisi kuitenkin Kreikan bruttokansantuotteen olevan -15,4 prosenttia, eli jopa vielä enemmän kuin osattiin odottaa, eli Kreikka todella vei pisteet kotiin ! Rahassa viime vuoden budjettivaje oli 36 150 miljoonaa euroa ja vuotta aiemmin se oli 22 363 miljoonaa euroa. Vaje on kolminkertaistunut kolmessa vuodessa. Taloussanomat julkaisikin lokakuun alussa Kreikan kunnianhimoisen tavoitteen laskea alijäämää yli puolella eli -7 prosenttiin ensi vuonna. Talouden ehostamiseksi ja lainojen takaisinmaksamiseksi Kreikka on tehnyt jo suuria leikkauksia, esimerkiksi nostanut eläkeikää ja veroja sekä jäädyttänyt virkamiesten palkkoja.Odottakaamme siis innolla ensi vuoden tuloksia!

Mahtaa kreikkalaisia kuitenkin harmittaa, sillä Irlanti on kuitenkin johdossa Parhaiten taloutensa mokanneet maat-listalla :/

-seba

Islanti talouskriisin jälkeen

Muutama vuosi sitten Islanti koki taloudellisen takaiskun ja vajosi laman pohjille Islannin pankkisektorin kaaduttua. Inflaatioprosentti nousi jopa kahteentoista prosenttiin, mikä olikin inflaatioprosentin ennätyslukemia. Jotta Islanti selviäisi taloudellisesta kaaoksestaan, Pohjoismaat tarjosivat Islannille lähes kahden miljardin euron lainaa. Miten velkaantunut ja inflaatiosta kärsinyt Islanti on selvinnyt vuoden 2008 lamastaan? Vaikuttaako vanha talouskriisi yhä Islannin talouteen ja arkeen?

Vuonna 2008 Islantia järisyttänyt syvä lama vaikuttaa Islannin talouteen vielä tänäkin päivänä. Oikeastaan on arveltu, että kyseinen talouskriisi vaikuttaisi Islannin talouteen ja sen kansalaisten arkeen vielä pitkän aikaa. Rahan arvon muutokset ovat saaneet esimerkiksi massiiviset velat kasvamaan vielä entisestään.

Islannin talous laahaa yhä vieläkin taantumassa, vaikka se onkin huomattavasti parantunut sitten vuoden 2008 laman. Vaikka maan bruttokansantuote supistui vielä huhti-kesäkuun aikana noin 3,1 prosenttia, on Islannin talous silti toipumassa, vaikkakin melko hitaasti.

Taloudellista elpymistä on edistänyt muun muassa lisääntynyt matkustaminen, sillä talouskriisin ja valuutan heikkenemisen seurauksena Islannista on tullut esimerkiksi suomalaisille suhteellisen halpa matkustuskohde. Viimeaikoina matkailuintoa on kuitenkin latistanut uhka uudesta tulivuorenpurkauksesta, josta ollaan ennustettu vielä suurempaa, kuin edellisestä purkauksesta Islannin maaperällä.

Tuleeko Islannin talous jatkamaan hidasta kasvuaan, vai tuleeko uusi tulivuorenpurkaus tuhoamaan elpyvän talouden täysin?

MinnaR

Kärkkäät mielipiteet?

Olen tässä nyt kuukauden ajan seuraillut kansanedustajaehdokas, Mikael Jungnerin sanomisia ja toimia. Olen huomannut, että siinä on mies, joka ei pelkää sanojensa seurauksia. Hän on kokenut vuosien varrella muutamia epäonnistumisia (syövän löytyminen ja potkut YLE:ltä), mutta silti hän kertoo mielellään mielipiteensä asiaan kuin asiaan.
Hän kirjansa Outolintu on närkästyttänyt eduskunnan naiskansanedustajia, sillä kirjassaan hän on kerskunut sänkypuuhillaan ja kertonut kuinka on yrittänyt iskeä pääministeri Mari Kiviniemeä.
Lähetimme ryhmäni kanssa sähköpostia Jungnerille ja kysyimme häneltä muutaman kysymyksen, kuten pitäisikö homoliitot sallia ja onko pakkoruotsi välttämätöntä. Saimme vastauksen, jossa hän kertoi, että hänen mielestään homoliitot pitäisi sallia ja pakkoruotsi on välttämätön. Kysyimme myös muutamia muita ajankohtaisia kysymyksiä.
Luin myös juuri Iltasanomista (14.11) artikkelin, jossa hän kritisoi hallitusta kun kukaan ei ota vastuuta mistään asioista, ei torkkupeitoista eikä isoäitien käännytyksestä.
Minusta on hienoa, että joku uskaltaa sano mielipiteensä, vaikka se aiheuttaisikin kritiikkia. Mielipiteiden tehtävänähän on luoda keskusteluja ja tunteita.

-Lare

Nykypäivänä Suomesas ulkomaalaiskysymyksiä pohtivat lähinnä isänmaalliset sotahullut (PS). He pitävät maahanmuuttoa negatiivisena asiana yhteiskunnallemme. Maahanmuutto sitä, maahanmuutto tätä.
Mielestäni vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on välittömästi karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat, vaikka sitten sotaa käyvään maahan. Suomeen ei tulla raiskaamaan tai ryöstelemään! Muuten maahanmuuttajat ovat vain hyväksi, he rikastuttavat Suomen kulttuuriperintöä tuomalla omia ”käytöstapojaan” ja uskontojaan rakkaaseen isänmaahamme.


-jeesus

Valtiovarainministeriö

Valtiovarainministeriö on osa valtioneuvostoa. Ministeriö valmistelee hallituksen talous- ja finanssipolitiikkaa ja valtion talousarvion sekä toimii veropolitiikan asiantuntijana. Se vastaa myös rahoitusmarkkinapolitiikan valmistelusta ja valtion työnantaja- ja henkilöstöpolitiikasta sekä julkishallinnon kehittämisestä.
Lisäksi VM vastaa kuntahallinnon lainsäädännön sekä kunnallistalouden kehittämisestä. Ministeriö osallistuu Euroopan unionin ja monien kansainvälisten järjestöjen toimintaan.
Valtiovarainministeriö ohjaa verohallintoa ja tullilaitosta vuosittaisten tulostavoitesopimusten kautta.

paala

Inflaatio pikkuhiljaa heräilemässä

Onhan se hyvä, että yrityksillä menee hyvin, mutta liian hyvin on jo liikaa. Palkat pysyvät työläisillä samoina, mutta elintarvikkeiden hinnat kasvavat. Näin siis tavallisilla työläisillä on hankaluuksia elintarvikkeiden ostossa, sillä heidän varansa eivät riitä enään samanlaisiin määriin tuotteita, kun ennen inflaatiota.

Tänäpäivinä inflaatio on pysynyt kuitenkin suhteellisen hyvin kurissa. Tähän vaikuttaa myös EKP, jonka tärkein tehtävä on ylläpitää hintavakautta. Eli näin ollen voidaan sanoa, että EU:iin liittyminen oli inflaation kannalta hyvä päätös.

Kuitenkin uutis palstat täyttyvät nyt Irlannin budjetti huolista, jotka saattavat myöskin heikentää euroa. Kuitenkin uskon, että pankit ja asioista tietoiset ihmiset koittavat nyt kovasti pähkäillä millä estää euron heikkeneminen. Siitä seuraisi taas seuraava skandaali.

Inflaatio kiihtyi lokakuussa 2,3 prosenttiin. Syyskuusta se nousi jonkin verran, sillä syyskuussa inflaatio prosentti oli 1,4 prosenttia. Luultavasti inflaation kiihtyminen johtui lähes kokonaan vuodentakaisen elintarvikkeiden arvonlisäveroalennuksen vaikutuksen poistumisesta ja ravinnon kallistumisesta. Kuitenkaan emme ole vielä kiitämässä suoraa kohti inflaatio huippua. Kuitenkin
Kauppalehdessä (ti, 16.11.2010) luki, että inflaatio heräilee. Ja taas polttoaineiden hinnat nousevat, kuten myös asumisen kustannuksetkin. Ihankun nekään hinnat eivät olisi jo riittävän korkealla.


mirka

Ristiriitaisia näkemyksiä Irlannin suhteen

Irlannin huonontuneen talouden elvyttämiseksi on tullut ristiriitaisia näkemyksiä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on luottavaisin mielin todennut, että Irlanti selviää talouskriisistään itse, ilman hätärahoitusta. IMF on kuitenkin luvannut, että jos Irlanti pyytää hätärahoitusta, se tulee sen antamaan.

Ruotsin valtionvarainministeri Anders Borg ja Suomen valtionvarainministeri Jyrki Katainen ovat sitä mieltä että Irlanti tarvitsee hätärahoitusta ja tulee sitä aivan lähiaikoina pyytämään. Myös Euroopan Keskuspankki on kehoittanut Irlantia ottamaan tukipaketin vastaan. Näkemykset Irlannin avunarpeesta tosiaan eroavat paljon, mutta kauaa emme joudu odottamaan, kumpi näkemys on oikea.

Irlannille on aivan selvästi kerrottu että tukea on saatavilla, jos se vain sitä pyytäisi. Tässä vaiheessa on kysymys Irlannin kansallisesta ylpeydestä. Tukipaketin avulla se joutuisi ehkäpä luopumaan mm. alahaisesta yritysverostaa, joka houkuttelee suuryrityksiä maahan. Irlanti ei kuitenkaan ole täysin kieltäytynyt avunsaamisesta, sillä se on hyväksynyt EU- komission, Euroopan Keskuspankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF: edustajat tulla Irlantin neuvottelemaan valtion elvytyksen keinoista.

Ketä tässä tilanteessa siis tulisi uskoa? Tarvitseeko Irlanti tukipaketin vai selviääkö se itsekseen tästä talouskriisistä? Itse en jäisi arvailemaan vaan heittäisin pallon Irlannille ja antaisin sen tehdä aivan itse päätöksensä. Aikalailla turhaa arvuutella ja lietsoa tätä asiaa.

Ode

Opintotuen sitominen indeksiin

Opintotuen sitominen indeksiin

Suomen Ylioppilaskuntien liitto vaatii opintotukien sitomista indeksiin,
tai on jo vaatinut viimeiset parikymmentä vuotta. Asiaa käsiteltiin eduskunnassa,
mutta silti opintotuki säilyy ainoana vähimmäisetuna, jota ei ole Suomessa
sidottu indeksiin, eli opintotuki ei kasva talouden mukana. Opintotuen reaali-
arvo siis pienentyy jatkuvasti.

Valtion talous ei tule kaatumaan, vaikka opintotuet sidottaisiin indeksiin. Sitominen
maksaisi itsensä kyllä takaisin kun opiskelijat siirtyvät työelämään. Vaikka
opiskelijoilla on mahdollisuus rahoittaa opintonsa opintolainalla, nykyään
velaksi opiskelua ei nähdä vaihtoehtona, vaan opiskelun ohella käydään töissä.
Töissäkäyminen on lähes elinehto, koska ilman työkokemusta on vaikeaa saada töitä.
Valmistuessaan ammattiin ilman työkokemusta on kuin olisi valmis menemään suoraan
työttömyyskortistoon.

Mediassa ja poliitikoilla on omituinen käsitys siitä, että Suomi tulee tarvitsemaan
tulevaisuudessa työvoimaa ulkomailta, koska maassamme ei ole tarpeeksi työvoimaa.
Miksi olemme valmiita rahtaamaan ulkomaalaisia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia Suomeen, kun maassamme on kielitaitoisia ja korkeasti koulutettuja suomalaisia, jopa tohtorin tutkinnon suorittaneita akateemikkoja, jotka täyttävät työttömyystilastoja. Eikö olisi ensin järkevämpää pyrkiä täystyöllisyyteen ja työllistää koko kansa, ennen kuin haetaan ulkomaalaisia Suomeen töihin? Tämä ei suinkaan ole rasismia ja suvaitsemattomuutta, vaan seikka, joka on syytä ottaa huomioon maamme tulevaisuutta kehittäessä. Lisäksi opiskelijoita tulisi ohjata nykyistä paremmin oikeisiin opintoihin ja kannustaa välivuosiin, jolloin opiskelijat voivat kehittää työosaamistaan tulevaisuudessa. Lisäksi opiskelijoita tulisi psyykata entistä enemmän yritteliäisyyteen sekä kliseiseen innovatiivisuuteen.

Opiskelijat voisivat kehittää osaamisestaan oman konseptinsa ja käyttää taitojaan oman yrityksen perustamiseen. Näin saataisiin Suomeen uusia Nokioita. Miksei suomalaisten hienot Pisa-tulkoset näy sitten menestyksenä työelämässä? Ruotsalaisilla on kyllä Hooetämmänsä ja keltasiniset huonekaluparatiisinsa, suomalaiset voisivat kehittää uusia suomalaisia menestystuotteita. Mikseivät opiskelijat voisi perustaa uusia yrityskiä, kuin raataa niska limassa pätkätöissä ja saada palkkioksi kenkää? Kuulostaa paljon houkuttelevammalta kehittää oma konsepti ja myydä sitä ulkomaille. Suomalaisesta designista on mahdollista tehdä samanlainen juttu kuin ranskalaisesta ruuasta, ruotsalaisista huonekaluista ja japanilaisesta populaarikulttuurista. Oikeanlaisella markkinoinnilla kiinalaiset ostavat suomalaisia Reino-tohveleita ja japanissa syödään karjalanpiirakoita.

Indeksiin sitominen mahdollistaisi opiskelijoiden elämäisen vähän helpommaksi, kun kaupasta olisi mahdollista ostaa yhtä monta nuudelipussia ja tonnikalapurkkia kuin viiden vuodenkin päästä, kun kustannukset ovat taas nousseet. Kun työpaikan saaminen olisi varmempaa tulevaisuudessa, varmasti opiskelijat valmistuisivat nopeammin. Ehkä opiskelijoita tulisi palkita varmalla työpaikalla ennemmin kuin valittaa heidän laiskuuttaan mediassa. Jos opiskelujen jälkeen odottaa työpaikka, olisi varmasti enemmän motivaatiota valmistua. Kun opiskelut loppuvat ja työpaikkaa saa etsiä kissojen ja hirvien avulla, on houkuttelevampaa pitää välivuosi ja lähteä rinkka selässä ja pilottilasit nenillä kiertämään maailmaa. Opiskelijoissa on potentiaalia, jota suomalainen työelämä ja poliitikot eivät ole ymmärtäneet valjastaa käyttöönsä. Ehkä melankolinen luonteemme ja kulttuurimme ei osaa antaa opiskelijoille omaa arvoaan. Tai kokeneemmat katsovat nuorien potentiaalia nuoruuden naiivisuudella. Mutta tässä voi piillä menestyksen kellokortti.

-JOHN-

Islannin talouskriisin vaikutukset tavallisten ihmisten elämään

Islanti syöksyi laman kierteisiin toissa syksynä, kun maan pankkisektori romahti. Samalla myöskin maan suurimmat pankit otettiin valtion haltuun. Islanti velkaantuu muille maille koko ajan enemmän ja enemmän, ja myöskin jäätikkömaan valuutta kruunu on alkanut heiketä.

Islannissa ihmiset ottivat holtittomasti velkaa sokaistuneena maan menestyksestä. Talouden romahdettua ihmiset ovat nyt velkaantuneet pahasti, ja inflaatio vain kasvattaa heidän velkojaan.

Islannin asuntolainajärjestelmässä inflaatio kasvattaa velkaa. Tämän takia joka neljäs perhe Islannissa on velkaantunut loppuelämäkseen. Eräänkin perheen velka kasvoi viikossa puoli miljoonaa kruunua, joka on euroissa 5500.

Islannin asukkaat vastustavat Icesave-korvauksia rajusti. Korvaussumma on 4mrd euroa, josta islantilaiset eivät haluaisi luopua. Islannin valtiolla menee muutenkin jo huonosti, niin se, että luovuttaisiin vielä neljästä miljardista eurosta ei auta asiaa paljoakaan.

Kansalaisten usko valtioon ja päättäjiin horjuu ja jatkaa horjumistaan, jos asialle ei tehdä jotain.

PiiaR~

Ketä syyttää Islannin talouskriisistä?

Vuonna 2008 Islanti koki pankkien täydellisen romahduksen ja ajautui pian syvään taantumaan. Se joutui ottamaan miljardien velkoja ja korvaamaan pankkien asiakkaille heidän menetyksiään. Islannin talous ei ole vieläkään toipunut. Ketä tästä kriisistä siis pitäisi syyttää?

Þorvaldur Gylfason, Islannin yliopiston taloustieteen professori, paljastaa talouskriisiä koskevassa tekstissään asioita, jotka islantilaiset mieluusti lakaisisivat maton alle. Hän kertoo, miten pieni saarivaltio aivan itse rakensi oman kriisinsä.

Islannin talous ja politiikka ovat nimittäin aina olleet toisiinsa kietoutuneita ja kaksi pääpuoluetta ovat hoitaneet ne yhteistuumin. 2000-luvun alussa pankkisektori yksityistettiin niin, että puolueet jakoivat suurimmat pankit keskenään. Liian harvoille jaettiin siis liian paljon valtaa ja pankkien omistajista tehtiin rikkaita ja kiitollisuudenvelkaisia. Keskuspankki antoi taustatukea, ja rahoitusvalvonnasta ostettiin pankkeihin parhaat työntekijät. Muutamassa vuodessa Islannin talous olikin jo räjähdysvalmis: pankkien valvonta siirrettiin syrjään, keskuspankki höllensi pankkien vakavaraisuutta koskevia säännöksiä ja pankkien johtoasemissa olevat nuoret, kokemattomat ja korkeasti koulutetut miehet ahnehtivat ostettavaa Euroopasta.

Kansa syyttää poliitikkoja ja valtiota, jonka olisi pitänyt osata varautua pankkikriisiin ja estää se. Viranomaisten oli tarkoitus jarruttaa kehitystä, mutta päinvastoin he antoivat liikaa periksi, erityisesti ottaen huomioon sen, että Islannin valuutta on yksi maailman pienimmistä. Nyt syytetäänkin erityisesti Islannin entistä pääministeriä Geir Haardea, keskuspankin johtajaa David Oddsonia ja viittä muuta poliitikkoa ja virkamiestä törkeistä laiminlyönneistä. Heillä oli kuulemma tarvittava tieto pankkikriisin estämiseen, mutta kaikki vain vierittivät syyt ja vastuun jonkun muun harteille.

Tosin eivät Islannin kansalaisetkaan aivan syyttömiä kriisiin ole. Ihmiset ja pankit ottivat paljon velkaa ja koko Islannin kansantalous pyöri velkarahalla. Kansallinen ylpeys kuitenkin teki heistä vauhtisokeita, eivätkä he ottaneet kuuleviin korviinsa ulkomaiden varoituksia. Niiden hyvät neuvot vain sivuutettiin kateutena ja holhoavana asenteena.

Virheitä on kuitenkin tehty monella taholla, ja tuskin mitään yhtä yksittäistä tahoavoidaan syyttää tästä kriisistä. Aina on myös helppoa olla jälkiviisas ja miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä. Talouspolitiikan professori Susanna Fellman
tiivistääkin kriisin syyt hyvin: "Bad politics, bad banking and bad luck eli huonoa politiikkaa, huonoa pankkitoimintaa ja huonoa tuuria".

-Memz

Kansainvälinen Nokia

21. syyskuuta Nokian johtoon valittiin kanadalainen Stephen Elop. Heti kanadalaisen virkaanjulistuksen jälkeen moni suomalainen alkoi miettimään, että toimiiko Nokia enää Suomen lipun alla?

Stephen Elop valittiin syyskuussa irtisanoutuneen Olli-Pekka Kallasvuon tilalle. Tätä ennen kaikki Nokian pääjohtajat ovat olleet suomalaisia. Elopin ajatellaan tuovan lisää känsainvälistä arvoa Nokialle, mutta myös muita syitä kanadalaisen valitsemiselle oli. Taloussanomien mukaan Elop vie Nokian läpi muutoksen, johon Nokian hallitus on antanut hänelle kaikki valtuudet.

Myös muita merkkejä Nokian kansainvälistymiselle on nähtävissä. Yhä useammat tehtaat ja konttorit muuttavat maailmalle, on siis vain ajan kysymys, milloin myös Nokian pääkonttori sijoitetaan ulkomaille. Nokian suomalainen osake-enemmistö on ollut jo kauan aikaa historiaa.

Mutta mikä on pääsyynä Nokian yhä kasvavalle kansainvälistymiselle? Uskoisin pääsyyn olevan puhtaasti kilpailussa. Uudet matkapuhelinvalmistajat (kärkipäässä Apple) pakottavat Nokian kansainvälistymään, jotta se pystyisi kilpailemaan matkapuhelinmarkkinoilla. 10 vuotta sitten tällaista ongelmaa ei ollut, kun Nokia oli ainut varteenotettava matkapuhelinjätti koko maailmassa. Uudet kilpailijat kuitenkin pakottavat Nokian muutoksiin, eikä Nokian pysyminen matkapuhelinmarkkinoiden kärjessä ole enää niin varmaa kuin ennen, onhan sen osakkeen arvokin pudonnut viimeisen kolmen vuoden aikanakin yli 70 prosenttia.

On siis vain ajan kysymys, milloin Nokia häviää siniristilippumme alta kokonaan.

-samffa

palkat

Palkat ja verotus tulisi olla tasapainossa. Suomessa veroprosentti on korkea verrattuna ihmisten tuloihin. joillakin ammattialoilla palkkoja tulisi nostaa, kuten sairaahoitajilla, jotka tekevät vuorotyötä ja työ on raskasta. Suomessa yleensä asuminen ruoka ja muu elämiseen liittyvä maksaa paljon, joten pienituloisilla on vaikea tulla toimeen saamallaan palkkamäärällä, josta maksetaan tietysti myös verot, jolloin käteen jäävä rahamäärä ei ole kovin suuri. Myös naisten ja miesten palkkojen tulisi olla tasapainossa keskenään.



Reeta

Verot

Verotiedoissa kiinnostaa tällä kertaa erityisesti se, miten viime vuonna vallinnut taantuma näkyy huipputuloisten palkoissa. Edellisvuosina komeimpia euromääriä napanneet ovat usein olleet yrityksensä myyneitä ja osinkotuottoja saaneita. Ansiotulolistoilla ovat usein puolestaan juhlineet suuria optiopotteja saaneet yritysjohtajat.
Suomessa ainakin on todella korkea verotus, samoin kuin muissakin Pohjoismaissa. Se takaa kuitenkin hyvät julkiset palvelut, mutta aina nekään eivät ole olleet tasokkaita.
Nastolan kuntakin nostaa verotustaan, toivon kuitenkin että se parantaisi julkisia palveluja täällä.
Mielestäni verotusta pitäisi laskea Suomessa.

paala

Maahanmuutto työvoimantarpeen vinkkelistä.

Juho Maijala ja Liisa Mayow kertoivat Aamulehden pääkirjoituksessaan ihmisten kääntävän kättä värin maahanmuutosta. Olen heidän kanssaan samaa mieltä, sillä liian usein kuulee negatiivista puhetta maahanmuutosta. Maahanmuuttokeskustelu on herännyt horroksestaan maahanmuuton lisäännyttyä. Suomeen virtaa maahanmuuttajia työn, rakkauden tai koulutuksen perässä. Asenteet on korjattava, jotta myös maahanmuuttajat tuntevat olonsa tervetulleeksi.

Emme voi laittaa Suomen rajoja kiinni ja karkottaa maahanmuuttajia. Jos menisimme muuttamaan ulkomaalaispolitiikkaa, rikkoisimme useita kansainvälisiä sopimuksia. Sääntöjen rikkominen ajaisi meidät ulos EU:sta. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, joka velvoittaa tietyissä tilanteissa auttamaan. Maahanmuuttajien vastaanottamista tulisi valvoa ja pitää näin sopivana. Parempi kotouttaa ja kouluttaa pieni määrä maahanmuuttajia kunnolla.Suomen tulisi panostaa maahanmuuttajien kotouttamiseen ja kouluttamiseen. Valtion on tarjottava heille hyvät eväät, jotta he saavat hyvän startin elämään Suomessa.

Nykypäivänä ulkomaalaiskysymyksiä on onneksi käsitelty työvoimantarpeen näkökulmasta.Työperäinen maahanmuutto on mielestäni asiallista,kun täällä on tekemätöntäkin työtä. Työllistämisessä pitää kuitenkin ottaa huomioon ensin omat työttömäksi joutuneet. Kun omat on saatu hyvin koulutukseen kiinni, voidaan panostaa kunnolla ulkomaisten koulutukseen. Maahanmuuttajat hyödyttävät työelämässä itseään ja muita. Hyödymme saadessamme lisää työvoimaa.

Monikulttuuristen työyhteisöjen lisääntyessä yritysten kansainväliset kytkökset parantuvat ja yhteistyö muiden maiden kanssa on helpompaa. Yrityksen voivat kansainvälisissä neuvotteluissa hyödyntää ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä.Työn puolesta maahanmuuttajien kanssa tekemisissä olevien tieto vieraista kulttuureista karttuu.

Esimerkiksi Pohjanmaalle haalitaan ulkomaista työvoimaa. Erityisesti metalli- ja huonekaluyrityksen kaipaavat ulkomailta koulutettua henkilöstöä. Työperäisellä maahanmuutolla voidaan myös paikata väestön vähentymistä ja kasvavaa työvoiman tarvetta.

Työvoimantarpeen vinkkelistä katsottaessa maahanmuutto nähdään mahdollisesti positiivisemmin.

-Keitetty banaani

Ruotsin kieli menettää asemaansa hitaasti, mutta varmasti

Ruotsin kieli jakaa kansaa. Toisten mielestä ruotsin opiskelu pakollisena kouluissa on aivan turhaa ja valinnaisuutta pitäisi olla. Ruotsin kielen pitäisi heidän mukaan olla vapaaehtoisena muiden kielten, kuten saksan ja venäjän, joukossa. Heidän mielestään ruotsia ei tarvita kielenä, vaan muut kielet ovat jopa tärkeämpiä. Suomen itäosissa on selvä, että venäjän kieli on enemmän lähellä kuin ruotsi. Kokonaisuudessaan ruotsia puhutaan Suomessa paljon enemmän ja suomalaisia muuttaa paljon Ruotsiin ja päinvastoin. Suomalaiset myös matkustavat eniten pohjoismaihin, jossa ruotsilla pärjää. Eikä tietenkään pidä unohtaa ruotsinkielisiä suomalaisia, jotka ovat suurin vähemmistöryhmä Suomessa.

Näin ollen pidän hyvin suotavana tämänhetkistä ruotsin opetuksen määrää. Se on kuitenkin hyvin vähäinen verrattuna moniin muihin pakollisiin kouluaineisiin. Ruotsin kielen opiskelua vastustavat ehdottavat tilalle ala-asteella aloitettavaa vapaaehtoista kieltä. Ajatuksena hyvä, mutta mielestäni ei ole kokonaisuudessaan hyvä. Hyvin harva tietää ala-asteella kieltä, jota tarvitsee, poikkeuksena toki esimerkiksi rajaseuduilla asuvat. Valinta olisi vaikea ja jos kieli ei tunnu sopivalta, sitä on vaikea vaihtaa enää. Sekä asia voi tuoda muitakin ongelmia koululaisten suhteen, kuten ahdistusta tai syrjintää. Lisäksi kielien opetuksen takaaminen olisi hyvin vaikeaa. Jos koulussa haluaa kaksi oppilasta jotain muuta kuin 30, niin opetus on vaikea järjestää, vaikka kaikkien pitäisi saada samanlaista opetusta.

Aihe nostetaan silloin tällöin esille, mutta välillä aiheesta ei puhuta juuri lainkaan yleisesti. Tällä hetkellä aihe on mennyt osittain piiloon, vaikka kuukausi sitten asia oli otsikoissa joka päivä. Kokonaisuudessa ruotsin kieli menettää asemaansa jatkuvasti. Ennen lähes koko Suomessa puhuttiin ruotsia, mutta suunta on nykyäänkin alaspäin. Aiemmin ruotsi oli pakollinen ylioppilaskirjoituksissa, mutta nykyään sitä kirjoitetaan aina vähemmän . Varmasti vielä joskus, ei välttämättä mene kauaa, niin ruotsin kieli putoaa vapaaehtoiseksi. Se tapahtuu hyvin varmasti joskus, eikä sille voi mitään.

psja

Eriarvoisuus työelämässä

Työelämässä eriarvoisuus on joillekin jokapäiväinen ongelma. Työttömyys lisääntyy tietyillä ryhmillä ja uutta työpaikkaa on vaikea saada. Eriarvoisuus näkyy muun muassa nuorten naisten, kuurojen, sokeiden ja maahanmuuttajien keskuudessa. Nuoria naisia syrjitään, koska työnantajat olettavat heidän jäävän pian työpaikan saannin jälkeen äitiyslomalle. Varsinkin pienille yrityksille äitiyslomat ovat suuri ”rahareikä”. Kuuroja ja sokeita syrjitään heidän puutteellisuuden takia, koska heidän ei oleteta pystyvän työskentelemään.

Kuurot ja sokeat soveltuvat tietyille aloille, mutta heidän on vaikea saada töitä. Vaikka etenkin kuurot ovat innokkaita hakemaan töitä, työnantajat ovat epäileviä. Kuurojen kanssa työskentely tuottaa ongelmia kommunikaation kanssa ja sokeiden kanssa tarkkaavaisuus. Maahanmuuttajilla kieliongelmat ovat yleensä suurin ongelma työpaikkaa hakiessa. Suomen kielen opettelu on maahanmuuttajille vaikeaa, varsinkin niille jotka ovat täysin luku- ja kirjoitustaidottomia. Yleensä maahanmuuttajat ajautuvatkin siivoustöihin, jossa saa toimia melko omatoimisesti. Maahanmuuttajille vaikeaa on myös pysyä suomalaisten vaatimissa tiukoissa aikatauluissa, jossa työpaikalle on saavuttava tiettynä kellonaikana ja työpaikalla pitää olla tietyn määrätyn ajan verran.

Työelämän eriarvoisuus näkyy myös miesten ja naisten välisissä palkoissa. Miehet saavat keskimääräisesti enemmän palkkaa kuin naiset. Miehet siis tienaavat paremmin kuin naiset, vaikka Suomen pitäisi olla tasa-arvoinen maa. Kuitenkin myös miesten keskuudessa näkyy eriarvoisuutta. Lapsettomat miehet jäävät herkemmin työttömiksi ja heidän lomautetaan helpommin kuin isät. Lapsettomien miesten on myös vaikeampi saada töitä, kuin perheellisten.

Työelämän eriarvoisuus on ongelmana niille, jotka joutuvat kohtaamaan sen. Toivottavasti asia tulee tulevaisuudessa muuttumaan, jotta jokaisen olisi helpompi löytää mieluisa työpaikka, jossa työntekijää arvostettaisiin.

Niinah

Ovatko rahasi vielä sukanvarressa?

Mitä median valtavirta nykyään maailman pankeista kertookaan, ei anna positiivista tai sijoittajassa luottamusta herättävää kuvaa rahatilanteesta. Epätoivoisuus on haistettavissa ilmasta. Vasta alle kuukausi sitten vietnamilainen pankki siirtyi raskaaseen aseistukseen kilpailurintamalla. Kyseinen pankki päätyi tarjoamaan uusille asiakkaille kaljaa uuden talletuksen kunniaksi. Uusi markkinointikikka vai vetoamista ihmisen perustarpeeseen?

Irlannin tilanne myös puhuttaa paljon, ei ainoastaan mahdollisien Suomen avustustukiaisten kautta. Ylen mukaan suomalaisilla pankeilla on kiinni yli 900 miljoonaa euro Irlannissa, mikä varmasti on aiheuttanut käsien hikoamista ja ahdistusta sijoittajissa. Summa on suuri, myös suomalaisen lottomiljonäärin edessä.

Jos ei oteta huomioon Sampopankin viimeaikaisia maksuliikennehäiriöitä, Suomen yksityiset pankit ovat nousemassa laman suosta. Eritoten huojennusta herättää pankkien positiivinen liikevaihdon kasvukäyrä. OP-Pohjolaryhmä on parantanut asemaansa ja mielikuvaansa potentiaalisten asiakkaiden silmissä antamalla huikean(?) 300 000 euron lahjoituksen Helsingin yliopistoille, sillä ”sivistys on korvaamattoman tärkeää kansantaloudelle”.

Voidaan toisaalta kyseenalaistaa, onko pankin tarkoitus vain ja ainoastaan tukea sivistyksen jakamista, vai kummitteleeko taustalla mahdollisuus pitää naama peruslukemilla paljastamatta kaikkia kortteja.

Maailma on kylmä paikka ja sitä se on erityisesti pankkimaailmassa laman loppumetreillä (toivottavasti). Ovatko rahasi vielä sukanvarressa?

Salpakalpa

Yleistynyt nuorisotyöttömyys on uhka yhteiskunnalle

Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa työllisyys ja työttömyys olivat lähellä vuoden takaista tasoa. Työttömyysaste pieneni vain hitusen seitsemään prosenttiin. Pitkäaikaistyöttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat kuitenkin kasvaneet viime vuosina huolestuttavasti.
Etenkin nuorisotyöttömyyden tila on vakava sen takia, että suomessa eläköidytään varhain. Taloussanomien mukaan useat johtajat jäävät eläkkeelle jo kuusikymppisinä. Näin hukataan paljon osaamista. Erityisesti nuorisotyöttömyyden kasvu on saatava hidastumaan. Työelämähän rappeutuu ilman nuoria -tulevaisuuden osaajia. Yhteiskunnalle tulee myös kalliiksi elättää työttömät nuoret. Sdp onkin esittänyt budjettiin lisärahaa kunnille nuorten työllistämistä varten. Mielestäni myös opiskelupaikkojen lisääminen saattaisi olla hyvä ratkaisu tähän työttömyyspulmaan.
Onneksi myös hallitus on huomannut työllisyystilan ja myöntänyt 66 miljoonaa euroa työllisyyttä edistäviin toimiin. Enää jää vaan haaste sijoittaa tuki oikeisiin kohteisiin.

-nedsku