Eriarvoisuus työelämässä

Työelämässä eriarvoisuus on joillekin jokapäiväinen ongelma. Työttömyys lisääntyy tietyillä ryhmillä ja uutta työpaikkaa on vaikea saada. Eriarvoisuus näkyy muun muassa nuorten naisten, kuurojen, sokeiden ja maahanmuuttajien keskuudessa. Nuoria naisia syrjitään, koska työnantajat olettavat heidän jäävän pian työpaikan saannin jälkeen äitiyslomalle. Varsinkin pienille yrityksille äitiyslomat ovat suuri ”rahareikä”. Kuuroja ja sokeita syrjitään heidän puutteellisuuden takia, koska heidän ei oleteta pystyvän työskentelemään.

Kuurot ja sokeat soveltuvat tietyille aloille, mutta heidän on vaikea saada töitä. Vaikka etenkin kuurot ovat innokkaita hakemaan töitä, työnantajat ovat epäileviä. Kuurojen kanssa työskentely tuottaa ongelmia kommunikaation kanssa ja sokeiden kanssa tarkkaavaisuus. Maahanmuuttajilla kieliongelmat ovat yleensä suurin ongelma työpaikkaa hakiessa. Suomen kielen opettelu on maahanmuuttajille vaikeaa, varsinkin niille jotka ovat täysin luku- ja kirjoitustaidottomia. Yleensä maahanmuuttajat ajautuvatkin siivoustöihin, jossa saa toimia melko omatoimisesti. Maahanmuuttajille vaikeaa on myös pysyä suomalaisten vaatimissa tiukoissa aikatauluissa, jossa työpaikalle on saavuttava tiettynä kellonaikana ja työpaikalla pitää olla tietyn määrätyn ajan verran.

Työelämän eriarvoisuus näkyy myös miesten ja naisten välisissä palkoissa. Miehet saavat keskimääräisesti enemmän palkkaa kuin naiset. Miehet siis tienaavat paremmin kuin naiset, vaikka Suomen pitäisi olla tasa-arvoinen maa. Kuitenkin myös miesten keskuudessa näkyy eriarvoisuutta. Lapsettomat miehet jäävät herkemmin työttömiksi ja heidän lomautetaan helpommin kuin isät. Lapsettomien miesten on myös vaikeampi saada töitä, kuin perheellisten.

Työelämän eriarvoisuus on ongelmana niille, jotka joutuvat kohtaamaan sen. Toivottavasti asia tulee tulevaisuudessa muuttumaan, jotta jokaisen olisi helpompi löytää mieluisa työpaikka, jossa työntekijää arvostettaisiin.

Niinah