Politiikkaa!

Kuluvan jakson aikana seuraamme poliittisia vaikuttajia. Jokainen pari saa tehtäväkseen seurata jotakin puoluetta, ilmiötä tai henkilöä. Tehtävänä on ensin saurata tiedotusvälineitä ja sosiaalisiamedioita sekä poimia niistä kiinnostavia aiheita. Tämän jälkeen jokainen vaikuttaa ottamalla kantaa asioihin, esimerkiksi kirjoittamalla blogitekstejä.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

'Kerjäämisongelma' - Heidän vai meidän ongelma?

Romani. Mustalainen. Manne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta rakkaita lapsia harvoin jätetään oman onnensa nojaan. Harvat suomalaiset muistavat, että romaneja on asunut Suomessakin jo satoja vuosia, mutta heihin kohdistuvaa rasismia ei ole saatu kitkettyä. Esimerkiksi vuodesta 1638 vuoteen 1748 oli voimassa laki, jonka mukaan romanit tuli karkottaa maasta ja maahan jääneet sai teloittaa ilman oikeudenkäyntiä. Nykyään mitään näin brutaalia ei tietenkään suvaita, mutta romaneista saatiin kuluneen vuoden aikana nousemaan uusi kohu, kun alettiin kiinnittää huomiota kerjäämisongelmaan.

On hieman kummallista, että tämän vuoden peintä 'romanikohua' pidetään jotenkin uutena juttuna, vaikka asiasta oli mediassa puhetta jo parisen vuotta sitten, sen jälkeen kun Bulgaria ja Romania liitettiin Euroopan Unioniin. Liittymisen ehtoina oli muun muassa ihmisoikeuksien parantaminen, ja ei voi muuta kuin ihmetellä mihin jäi tämän ehdon toteutumisen valvonta. Toki asian eteen tehdään varmasti töitä - mutta onko se sitten tarpeeksi näkyvää tai tehokasta? EU:ssa kyllä kiirehditään kaiken maailman kurkkudirektiivejä, mutta miksei sitten näinkin tärkeään asiaan kiinnitetä huomiota, ainakaan niin paljon huomiota, että siihen liittyvät asiat ylittäisivät uutiskynnyksen. Mielestäni ihmisoikeuksiin liittyvistä asioista pitäisi pitää mediassa meteliä niin kauan, että niihin tartutaan toden teolla, mutta totta kai mediankin pitää ajatella omaa napaansa. Eihän yksitoikkoinen aihe myy tarpeeksi kauan, eli se voidaan heittää roskikseen parin viikon kuluttua. Ihmettelenpä vain, että kerjäämisongelmasta kyllä meillä Suomessakin puhutaan maakohtaisesti: "Mitä teemme tämän asian kanssa täällä Suomessa", ihan kuin jokainen maa voisi itsekseen miettiä itselleen sopivan ratkaisun ja jättää asian sikseen. Mielestäni tällainen käyttäytymistapa ei ainakaan edusta minkään tason globaalia yhteisökehitystä eikä ainakaan tuo EU:n auktoriteettia ja asemaa mitenkään esille. Europarlamentaarikko Sari Essayah esittikin komissiolle viime vuonna kirjallisen kysymyksen aiheesta, ja puhui koko Euroopan laajuisista vaikutuksista, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin. Itsekin voisin kysyä, mihin toimenpiteisiin aiomme ryhtyä, jotta Romanian romanien olosuhteet kotimaassaan parantuvat.

Meillä täällä Suomessa kerjäämisongelma pyrittiin ratkaisemaan omasta mielestäni matalimman riman kautta. Kerjäämisen kieltäminen olisi kitkenyt Romanian romanien tarpeen tulla Suomeen harjoittamaan heidän yhteiskuntaluokkansa omaamaa elinkeinoa, kerjäämistä. Mutta voisin väittää, että jos kielto olisi tullut voimaan, olisi asia meillä täällä Suomessa helposti unohdettu. Eli todellinen ongelma olisi piilotettu, olisimme sysänneet romanit muualle ongelmineen, vaikka heidän äänensä Romaniassa ei kuulu muutenkaan. En usko edes siihen, että kerjäämisen kielto olisi hävittänyt siihen liittyvää rikollisuutta.

Ben Zyskowicz oli sisäministeri Holmlundin ohella yksi niistä, jotka kannattivat kerjäämisen kriminalisointia. Vaikka pääpiirteittäin olen Zyskowiczin kanssa eri mieltä, hän esitti silti hyvän huomion aiheesta HS:n mielipide palstalla (14.10). Zyskowicz toteaa kirjoituksessaan, että: ”Kerjääminen ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantoa. Päinvastoin se on ihmisarvoa alentavaa”. Olen samaa mieltä, mutta silti pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että heidän yhteiskunnallinen asemansa ei kohene, vaikka kerjääminen kiellettäisiinkin. On myös olemassa muita elinkeinoja, joita pidetään ihmisarvoa alentavina, kuten prostituutio, mutta kyseessähän on mielipideasia. Ja seksin ostokaan ei ole Suomessa kiellettyä (paitsi parituksen ja ihmiskaupan uhreilta), vaikka siihenkin usein liitetään ihmiskauppaa ja paritustapauksia paljastuu aina silloin tällöin.

Joka tapauksessa, kerjäämisen kieltolaki ei mennyt läpi. Ja vaikka asia tuntuukin jo loppuun puidulta ja puuduttavalta, niin perusongelmaa ei silti meidän suomalaistenkaan pitäisi unohtaa. Vaikka lakiehdotuksen suhteen asia on loppuunkäsitelty, niin meidän pitää EU:n jäsenmaan kansalaisina antaa tukemme ihmisoikeuksien parantamiseksi koko EU:n laajuisesti ja siitä eteenpäin!

Sipuli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti