Valvontayhteiskunta osa 4

OSA 4 – Täydellinen valvonta ja vähän pidemmälle

Luottokortit ja sormenjälkipassit, joiden sormenjäljet tallennetaan passirekisteriin poliisien käyttöön, toimittavat aktiivisesti ihmisen valvomis- ja tunnistamistehtävää. Kuitenkaan edes nämä eivät enää riitä, sillä linja-autoon astuessaan ihmiset eivät enää kohta jaksa nostaa etäluettavaa bussikorttiaan ylös ja tulla tunnistetuiksi. Näin ainakin päättäjät varmasti ajattelevat. Nyt tarvitaan järeämpää välineistöä, joiden virkaa ihon sisään asennetut sirut toimittavat. Tällaiset sirut ovat äärimmäisen pieniä, eivätkä aiheuta kipua tai näy. Niitä on jo aikaa ollut käytössä Amerikassa, jossa alkuun ihmisille jopa maksettiin tämän sirun ottamisesta itseensä. Sirut toimittavat vaikka minkälaisen DNA-passin virkaa, luottokorttia ja siten maksuvälinettä, henkilötunnistetta yleensä ja vaikka sairasvakuutuskorttia. Vielä kun GPS-paikanninkin löytyy, niin ihminen ei ole enää missään koskaan hetkeäkään iso-veljen silmän ulottumattomissa ja mikä parasta, mikään edellisestä ei ole scifiä. Kyseiset sirut saavat energiansa ihmisen lihasten liikkeistä eikä pienimpiä riisinjyvän kokoisia yksilöitä näe edes röntgenkuvauksessa! Siruja valmistavat muun muassa VeriChip-yritys, joka haaveilee maailmasta, jossa kaikilla olisi tällainen siru. Sirut toimivat siis kaupoissa maksuvälineenä pelkästään kävellessä kassan ohi ja rahat siirtyvät suoraan tililtä. Toisaalta linja-autoihin tai lentokenttien terminaaleihin ei enää koskaan muodostu jonoja, sillä bussikortti ja passi ovat yhdessä pienessä riisinjyvässä! Siruihin liittyy jo sairaan vakoilun lisäksi kuitenkin helvetillisempikin pimeä puoli. Hieman hämärämmän peittoon on jäänyt muun muassa kännyköiden GSM, G3 ja kohta vielä vahvempien G4-signaalien haittavaikutukset aivoihin. Mikrosiruihin voidaan kohdistaa määrätynlaisilla jaksoluvuilla olevia radiosignaaleja, joilla yksilön tunne-elämää, vihan, ärtyisyyden ja välinpitämättömyyden tunteita voidaan kontrolloida, jopa seksuaalisuuteen voidaan vaikuttaa! Nato-maat ovat käyttäneet tätä teknologiaa jo 1980-luvulta saakka ja kohta se on maailman jokaisen yksilön saavutettavissa.

Viimeisenä itseni kirjoittamana asiana haluan vielä tuoda julki myös tämän päivän että lähitulevaisuuden kehittyneestä vakoilurobottiteknologiasta, jolla viimeistään vakoillaan joka hiton rotankoloa tämän maan päällä ja tehoaa kansakunnan tuhoamiseen paremmin kuin atomipommi. Tällaisia vakoilurobotteja ovat robottihyönteiset, jotka ovat korkeintaan karvan verran suurempia kuin normaalit huonekärpäset. Nämä robotit ovat kehittyneen nanoteknologian ansiosta lentokykyisiä ja sisältävät virtaa antavan pariston samassa. Ne on pääasiassa luotu sotilasvoimien vakoilutarpeisiin ja varustettu pienoiskameralla, mikrofoonilla, modeemilla ja GPS:llä. Kyseisiä vakoilurobotteja on jo kuitenkin laajennettu ja luotu salamurhaajina toimivia yksilöitä. Nämä yksilöt sisältävät takaruumissaan useimmiten syanidia tai muuta tappavaa myrkkyä, joka pistetään pienellä piikillä ihmisen ihon läpi. Lähitulevaisuudessa sodankäynnit käydäänkin luultavimmin näiden pikkuhyönteisten valtavien parvien hyökkäyksinä ja pistää vain mietityttämään, mihin meidän normaalien kansalaisten elämä päätyy. Helvetti vaikuttaa lämpöiseltä vaihtoehdolta.

Loppusanoina voi sanoa, ettei valvonnan näennäisessä rikosten ehkäisyn tarkoituksessa ole totaalista pahuutta, mutta kuten huomattu, on yhteiskunnassa paljon moraalitonta ikävyyttä, joka halajaa kohti maailmanhallitusta. Yksityiset lääkeyritykset ja maailman pankkieliitit luovat ikävän omaa voittoa täydellisesti ajavan pohjan lääketeollisuudelle ja maailman taloudelle, missä on nähtävissä juuret täydelliseen yhden eliitin maailmanhallituksen kontrolliin. Kun ihmiset saadaan täydelliseen kontrolliin, voidaan järkevän hallinnon avulla ehkäistä rikollisuus täydellisesti, mutta kuinka käy, kun nämä suurimmat johtajat ja yritykset haluavatkin valtavat voitot ja täydellisen kontrollin kansalaisista, joiden terveydellä saati hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä. Aina voi toivoa ja uskoa ihmisen hyvyyteen, ettei tällaista negatiivista kontrollia synny, mutta kuten koko seitsensivuisesta kirjoitelmasta toivon mukaan on tullut ilmi, on näillä valvontakeinoilla melko kyseenalaisia sivuvaikutuksia ja ominaisuuksia, joilla ei täydellistä hyvinvointiyhteiskuntaa todellakaan synny.

-RISSANEN-