Kreikan leikkaukset talouden ehostamiseksi, eli verojen ja eläkeikän nostaminen sekä joidenkin virkamiesten palkkojen jäädyttäminen, kiristävät kansan hermoja yhä enemmän, ja ymmärrän heitä täysin. Voin vaan kuvitella kuinka ensi vuonna 60 vuotta täyttävää Herra Poulospoulosta ärsyttää kun eläkeikä nouseekin 60 vuodesta 65 vuoteen ! Kansalaisten usko isänmaahansa testattiinkin Kreikan paikallisvaaleissa tämän viikon alussa, jotka kuvasivat kansan luottamusta hallituksen säästöohjelmaan. Usko maan johtoon ja tulevaisuuteen olikin pieni sillä äänestysprosentti oli ennätyksellisen matala. Vaalin voittajien,sosialistien, menestyksen taustalla taustalla voi hyvin olla maan pääministerin Giorgios Papandreun pitämä uhkauspuhe sunnuntaina 7.11.2010 ( Uusi Suomi) parlamentin hajottamisesta, jos sosialistit eivät voita.
Kreikka neuvottelee parhaillaan Euroopan Unionin ja IMF:n eli Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa hätäapupakettien jatkuvuudesta. Rahan antajilla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin myöntää lisää rahaa vakuudesta huolimatta sillä miten muutenkaan Kreikka pääsisi ylös kuopastaan. Kreikan tilanne on verrattavissa Sisyfoksen työhön, sillä vaikka kuinka paljon Kreikka nostaisi verojaan niin silti aina kivi vierii takaisin alas ja työ alkaa uudestaan. Kreikan tilannettä ei helpota myöskään markkinoiden epäluottamus Irlantia kohtaan, koska sen seurauksena heikkojen euromaiden korot nousevat entisestään. Mitä luulette milloin koittaa se kaunis päivä, jolloin Kreikka nousee täysivoimaisena ja ylväänä maana takaisin rahamarkkinoille? Viikon päästä, Viiden vuoden jälkeen, ei koskaan?
-seba
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti